Elämme totisesti poikkeuksellisia aikoja. Internetin hakuhistorian suosituimpia suomalaissanoja taitaa olla ”kestävyysvaje”. Maan hallitus on ansiokkaasti pyrkinyt karsimaan valtion menoja. Karsittavaa on valtion vuoden 2025 talousarviosta löytynyt 3 miljardin euron edestä.
Säästötoimilla vain on se ikävä puoli, että ne iskevät kovimmin niihin, joilla ennestäänkään ei nipistettävää välttämättä paljoa ole. Myös eläkeläiset on osallistettu Suomen taloustalkoisiin isolla kädellä. Eläkeläisten verotukseen on jo päätetty uusista veronkiristyksistä vaikka tällä hetkelläkin eläkeläiset maksavat veroja enemmän kuin palkansaajat vastaavansuuruisista palkkatuloista. Tämä päätös on oikeutetusti herättänyt eläkeläisissä suuttumusta. Samaan aikaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja korotetaan, lääkkeet kallistuvat ja pienituloisten eläkeläisten asumistukea on heikennetty.
Kovat ajat saavat ihmisissä raadollisia piirteitä esille. Jo pidemmän aikaa on julkisuudessa voinut havaita sukupolvien välistä kaunaa. Surullisimmillaan tämä näkyy eläkejärjestelmän uudistamista koskevassa keskustelussa, johon nuorisojärjestöt osallistuivat elokuun lopussa vaatien mm. maksussa olevien eläkkeiden indeksien jäädyttämistä. Kun ajanjaksolla 2027–2032 eläkkeitä ei tarkistettaisi lainkaan, eläkkeellä olevat rahoittaisivat eläkejärjestelmää heikentämällä omaa vanhuudenturvaansa. Noin vuosina 1940–1965 syntyneiden suomalaisten eläkkeet myös alenisivat pysyvästi. Ehdotus on ennennäkemätön ja ristiriidassa 60-vuotiaan suomalaisen työeläkejärjestelmän perusperiaatteiden kanssa. Suomalaisessa yhteiskunnassa ja sen rahoituksessa on varmasti paljon korjattavaa mutta yksi parhaiten hoidettuja asioita maassamme on juuri työeläkejärjestelmä. Kuten nuorisojärjestöt itsekin kannanotossaan toteavat, työeläkejärjestelmän haasteet johtuvat romahtaneesta syntyvyydestä. Syntyvyyden nousun avaimet ovat nuorilla aikuisilla itsellään. Tämän päivän eläkeläiset eivät siihen voi vaikuttaa.
Säästöjen ja leikkausten kourissa joutuu jatkossa selviämään myös suomalainen kansalaisyhteiskunta. Hallitus päätti kehysriihessään toimista, jotka merkitsevät jopa kolmanneksen leikkausta järjestöjen rahoitukseen seuraavien kolmen vuoden aikana. Sosiaali- ja terveysministeriö leikkaa jo ensi vuodelle Eläkeliitonkin saamaa ns. yleisavustusta 15% tämän vuoden tasoon verrattuna. Euroissa tämä merkitsee yli 130 000 euron vähennystä liiton talouteen.
Poikkeuksellisina aikoina mitataan järjestöjen merkitys ja niiden elinvoima. Rahapelituotot ja myöhemmin valtionavustukset ovat olleet suomalaisen yhteiskunnan kädenojennus järjestöjen yleishyödylliselle työlle. Nyt ovat maamme päätöksentekijät katsoneet, että näitä rahoja tarvitaan muualla. Kansalaisjärjestöillä, niiden joukossa Eläkeliitolla, on kuitenkin tärkeä paikkansa niin tänään kuin tulevaisuudessa eläkeläisten etujen ja oikeuksien valvojana sekä heidän hyvinvointinsa edistäjänä. Merkityksestämme kertoo myös jäsenmäärä, joka on jälleen ilahduttavasti kasvanut. Vaikeuksien keskellä meitä kannattelee liittomme perustehtävä ja siihen sitoutuneet jäsenet, joiden työ eläkeläisten hyvinvoinnin edistäjänä ei voi rahassa mitata. Eläkeliittoa ja eläkeliittolaisia tarvitaan!
Toiminnanjohtaja
anssi.kemppi@elakeliitto.fi