Työmarkkinajärjestöt ovat esitelleet ehdotuksensa eläkeuudistukseksi ja hallitus on nämä ehdotukset osaltaan hyväksynyt. Uudistuksen arvioidaan saavuttavan sille asetetun tavoitteen löytää miljardin euron säästöt julkiseen talouteen.
Suomalaista eläkejärjestelmää on koko sen olemassaolon ajan 1960-luvulta saakka kehitetty sen omista tarpeista käsin pitkäjänteisesti ja vastuullisesti. Nyt maamme hallituksen tiukassa ohjauksessa valmistellut ehdotukset aiheuttavat särön tähän perinteeseen. Eläkejärjestelmä halutaan valjastaa julkisen talouden haasteiden ratkaisijaksi eläkeläisten ostovoimaa leikkaamalla. Tämä on ehdotettu tehtäväksi ottamalla käyttöön ns. inflaatiovakauttaja. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että mikäli parin vuoden tarkastelujakson aikana hintataso nousisi enemmän kuin palkat, vakauttaja leikkaisi eläkkeitä tarkistavaa indeksiä eivätkä eläkkeet korottuisi normaalisti.
Eläkeläisjärjestöt ottivat suunnitelmiin kantaa yhteisellä ulostulolla. Tässä EETU:n kannanotossa kuvataan hyvin, kuinka eläkeuudistuksessa ehdotettu inflaatiovakauttaja eli eläkkeitä tarkistavan indeksin leikkaus olisi Suomen eläkeläisväestölle ankara isku. Eläkkeiden ostovoiman turvaavat indeksit ovat eläkeläisille käytännössä ainoa keino parantaa eläkkeitään. Toisin kuin palkansaajalla, eläkeläisellä ei ole tosiasiallisiakeinoja paikata toimeentulonsa äkillistä leikkausta samaan aikaan, kun kustannustaso nousee. Eläkeliitto ja muut eläkeläisjärjestöt ovat sekä yhdessä että erikseen tuominneet ehdotetun inflaatiovakauttajan kaltaiset eläkkeiden ostovoiman turvaamista uhkaavat mekanismit. On hyvä muistaa työeläkejärjestelmän varsinainen tarkoitus: eläke turvaa kansalaisen toimeentulon työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana.
Eläkeuudistuksessa on toki myös hyviä elementtejä. On helppo yhtyä työryhmän näkemykseen siitä, että työeläkevarojen sijoituksissa voitaisiin lisätä riskinottoa osakesijoitusten painoarvoa lisäämällä. Historiallisesti kun osakesijoitukset ovat olleet tuotoltaan muita sijoitusmuotoja tuottoisampia.
Valitettavan vähän työryhmä vaikuttaa kiinnittäneen huomiota eläkejärjestelmän ainoaan julkiseen talouteen vaikuttavaan tekijään eli työkyvyttömyyseläkkeiden suureen määrään. On arvioitu, että – yhä useammin mielenterveyssyistä – johtuvista työkyvyttömyyseläkkeistä aiheutuu kansantaloudelle kahdeksan miljardin euron vuotuiset vaikutukset menetettyinä työvuosina ja verotuloina sekä kasvavina terveyden- ja sosiaalihuollon kuluina. Jokainen työkyvyttömyyseläke on sen saajalle myös ennen kaikkea suuri inhimillinen tragedia.
Eläkejärjestelmäkin vaatii säännöllistä kehittämistä, mutta sen perusperiaatteista ei saa tinkiä. Suomalaisten eläkkeiden on jatkossakin oltava ansioihin perustuvia, elämänmittaisia ja inflaatiolta suojattuja. Julkisen talouden sopeuttamista ei saa maksattaa eläkeläisillä.