Thumbnail

Geronomin vinkkelistä - Miksi Jeppe juo?

Julkaistu 19.11.2018

Viimeksi päivitetty 20.11.2018

Ystävän muistolle

Honkanummen hautausmaa. Kappeliin on kerääntynyt pieni joukko ihmisiä; perhettä ja ystäviä, joiden joukossa seison myös minä. Kaveri sai vihdoin juotua itsensä hengiltä ja mittarissa ikää oli vasta 56 vuotta. Kilometrejä oli kertynyt sitten sitäkin enemmän. Ja promilleja sekä tyhjiä pulloja.

Tahti tiivistyi viimeisen parin vuoden aikana, ryyppyputkien väliin mahtui enää vain muutamia selviä viikkoja ja lähes jokainen putki loppui sairaalaan. Voin vain kuvitella mitä sairaanhoitajakollegat päivystyksessä ajattelivat, kun mies tuli - taas kerran – henkitoreissaan paikattavaksi: ”Resurssien haaskausta, kuolisi pois tuokin onneton, eihän näitä juoppoja kestä kukaan, miksi näitä aina hyysätään?”

Ihminen on kuitenkin niin paljon enemmän kuin päihteet tai mielenterveyden ongelmat. Ihminen on paljon enemmän kuin juoppo tai nisti. Ihminen on paljon muutakin kuin terveystietorekisterin etusivulla kulkevat riskitiedot. Arkussa makaava mies oli entinen ambulanssin kuljettaja, hyvä laulaja, taitava automekaanikko, ihan mahtavan nuoren miehen isä, sisarustensa veli ja vanhempiensa poika, joka oli kulkenut pitkän ja mutkikkaan matkan pohjoisesta Suomesta Helsinkiin ja ehtinyt elämänsä aikana tehdä paljon muutakin mitä tässä ei mainita.

Mies oli naapurini ja ystäväni, vaikkei ehkä läheisin sellainen, mutta ystävä kuitenkin, ja ennen kaikkea hän oli mies, joka oli aina valmis auttamaan kanssaihmistään hädässä, joka jakoi ystävyyttään, osaamistaan ja apuaan oikealle ja vasemmalle ilman mittaria ja määrää sen suuremmin asiaa ajattelematta ja avullaan mihinkään erityisesti pyrkimättä. Miehessä oli jotain rauhoittavaa, turvallista. Kaverin lähellä oli helppo hengittää. Lyhyesti sanottuna, ja ainakin minun mittarillani, arkussa makaava mies oli hyvä mies. Hyvä mies jonka alkoholi lopulta selätti.

Vaikka toisaalta ymmärränkin terveydenhuoltohenkilökunnan väsymyksen ja kyllästymisen turhalta ja hukkaan heitetyltä työltä tuntuvaan päihdeongelmaisten hoitamiseen, haluan silti aina nähdä ja kohdata ihmisen päihteiden takana. En ainakaan itse uskaltaisi lähteä valitsemaan ketä hoidetaan ja ketä ei, sen perusteella, onko sairaus niin sanotusti itse aiheutettu. ”Katkaisit jalkasi laskettelureissulla? Ai, ai, mitäs lähdit, omaa syytäsi, olisit ollut varovaisempi. Ei hoideta.” Asiat eivät ole niin yksinkertaisia ja jos oikein tarkkaan mietitään, lähes jokaisen sairastumisen taustalta voidaan löytää jotain johon sairastunut olisi voinut itse vaikuttaa.

Mikä saa toisen samoista lähtökohdista ja olosuhteista olevan selviytymään ja toisen murtumaan? Mikä sitten neuvoksi vakavissa päihdeongelmissa? Mitä sitten kun alkoholisti vanhenee, kun päihteitä ongelmaksi asti käyttävät ihmiset ikääntyvät? Entäs jos kuulutkin kahteen – tai huonolla tuurilla useampaan - vähemmistöön kerrallaan? Jos satut olemaan ikääntynyt alkoholisoitunut maahanmuuttaja? Vähemmistöihin kuuluminen tekee vanhuksesta vielä paljon muita ikäihmisiä haavoittuvamman.

Masentunut mies istuu pää painettuna käsiin

Ikääntyminen ja päihteet

Alkoholin kulutus on viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana maassamme kolminkertaistunut, naisilla jopa kuusinkertaistunut. Hyvä uutinen on se, että 2000-luvulta lähtien nuorten alkoholin käyttö ja humalajuominen on vähentynyt ja raittiiden nuorten osuus on kasvanut. Sen sijaan suomalaisten eläkeikäisen väestön alkoholinkäyttö on yleistynyt vähitellen noin 20 vuoden aikana. Vuoden 2017 ATH-tutkimuksen* mukaan yli 65-vuotiaiden alkoholia liikaa käyttävien osuus kasvaa edelleen. Yli 65-vuotiaiden alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytyksiin kuolleiden määrä kasvoi vuodesta 2011 lähes 50 % vuoteen 2016. Hurjia lukuja.

Ikääntymiseen liittyy fysiologisia muutoksia, jotka vaikuttavat alkoholin sietokykyyn. Kehon koostumuksen muutokset suurentavat alkoholin pitoisuutta elimistössä, kaatumisalttius kasvaa tasapainoaistin heikentyessä ja useiden lääkkeiden poistuminen elimistöstä hidastuu, joka osaltaan lisää haitallisten yhteisvaikutusten esiintymisten mahdollisuuksia alkoholia nautittaessa eli lyhyesti – ikäihminen ei kestä samanlaisia alkoholiannoksia kuin työikäinen henkilö ja näin ollen myös kohtuukäytön rajat ovat ikäihmisellä matalammat. Ikääntyneen ihmisen kohdalla kannattaa lisäksi muistaa, että yhtäkkisesti alkanut alkoholin haitallinen käyttö voi olla myös merkki alkavasta muistisairaudesta.

Päihdeongelmat liittyvät usein masennukseen, ahdistukseen ja tarpeettomuuden tunteeseen. Fysiologisten muutosten lisäksi ikääntymiseen liittyy monia elämänmuutoksia, jotka koettelevat mielen hyvinvointia: rakkaiden ihmisten menetyksiä, terveyden heikkenemistä ja luopumista aikaisemmista tehtävistä ja rooleista.  Varmaa on se, ettei yhtään ongelmaa ole kuitenkaan vielä ratkaistu alkoholin käytöllä, ainoastaan hankittu muutama lisää. Alkoholi aineena aiheuttaa jo itsessään masennusta ja vaikuttaa kokonaisvaltaisesti terveyttä heikentävästi.

”Pahaa ei voi aina poistaa, mutta hyvää voi aina lisätä.”

Päihdeongelmaisen vanhuksen hoito vaatii paljon hoivatyötä, toimenpiteitä ja huomiota. Vakavaan päihdeongelmaan usein kytkeytyvät mielenterveyden ongelmat ja/tai syrjäytyminen leimaavat ikääntynyttä ihmistä monelta kantilta. Yhteiskunnalliset ja kulttuuriset asenteet ovat usein negatiivisia, vanhuksen tukiverkosto pieni tai olematon ja pahoinvointi käsin kosketeltavaa. Pitkään päihteitä käyttäneen ikääntyneen ihmisen kohdalla on syytä miettiä, onko täysraittiuteen pyrkiminen mahdollista tai edes tarpeellista. Tällaisiin tilanteisiin liittyy paljon eettisiä kysymyksiä: Missä kulkee itsemäärämisoikeuden raja? Onko sellaista? Kunnioitetaanko yksilön päätöstä päihtyä vai vaaditaanko avun saamisen ehtona haittoja aiheuttavaan käyttäytymiseen muutoksia?

Koditon mies nukkuu penkilläEnsisijaisesti kannattaa tarjota tukea perustarpeista huolehtimiseen, arkielämästä selviytymiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Usein tarttuminen yksinkertaisiin arjen sujuvuutta parantaviin tekijöihin auttaa enemmän kuin suuret sanat. Heikki Suhosen (2005) tutkimuksen mukaan asiakkaan selviytymisen tukeminen hänen arkisessa ympäristössään onkin tärkeä osa varsinaista terapiaa. Eräs päihdetyötä tekevä henkilö totesikin: ”Itse asiassa en ole edes kiinnostunut siitä, miten paljon hän juo, vaan paneudun päällimmäiseen huoleen, jonka hän tuo esiin.”  Vaikeatkin ja vaietut aiheet on helpompi ottaa puheeksi, kun arki sujuu ja luottamus on sitä kautta ensin rakennettu.

Päihdetyöntekijöiden on pystyttävä hyväksymään myös ne asiakkaan omat valinnat, jotka saattavat olla täysin omien ajatusten ja uskomusten vastaisia. Jos hyvää vaihtoehtoa ei löydy, on ehkä valittava se pienempi paha. Ihminen tekee aina parhaansa, sen hetkisissä olosuhteissa ja olemassa olevilla voimavaroilla. Paras ei kuitenkaan ole aina sillä tasolla kuin itse toivoisi ja meidän tehtävämme työntekijöinä on löytää voimavaroja sieltäkin missä niitä ei äkkiseltään näyttäisi olevan, toivoa sieltä missä toivottomuus pimentää näköalan, hyvää elämää huononkin elämän keskeltä. Voimme pysähtyä ja kuunnella, olla hyväksyvästi läsnä ja kohdata päihteitä käyttävän ihmisen arvokkaana yksilönä. James Baldwinin sanoin:  Emme voi muuttaa kaikkea, mitä kohtaamme. Mutta emme voi muuttaa mitään ennen kuin olemme kohdanneet sen.”

Mene rauhassa ystäväni, maisemat ovat mahtavia ja sinne päin on luvattu hyvää ajokeliä. Ohi en pääse, mutta perässä tullaan, yritän kaasutella kevyesti siihen saakka.

 

*THL:n (Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen) ATH-tutkimus = aikuisten terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimus, joka seuraa hyvinvoinnissa ja terveydessä tapahtuneita muutoksia väestössä ja eri väestöryhmissä.

 

 

 

Heidi Oilimo

Thumbnail
Musiikkisuunnittelija
heidi.oilimo@elakeliitto.fi