Thumbnail

Geronomin vinkkelistä - Uusi vuosi, uudet kujeet

Geronomiopintojen yhteydessä kuusi vuotta sitten osallistuin kansainväliseen terveyden edistämiseen liittyvään kurssiin Portugalissa. Kaikki tapaamani ulkomaalaiset kanssaopiskelijat olivat silloin parikymppisen tyttäreni ikäisiä. Kurssilla minua ja ikäistäni suomalaista toimintaterapeuttiopiskelijaa luultiin alkuun useampaan kertaan opettajiksi, sillä Pohjoismaiden ulkopuolella on äärettömän harvinaista, että aikuiset opiskelevat, vieläpä ihan uuteen ammattiin ja  yhteiskunnan tuella. Elinikäisen oppimisen tärkeydestä puhutaan joka puolella, mutta uudelleen kouluttautuminen on hankalaa ellei mahdotonta jo taloudellisista syistä monissa maissa.

Yhteiskunnallisesti ajateltuna nopeasti muuttuvassa maailmassa elinikäisellä oppimisella varmistetaan ne tiedot ja taidot, joita tulevaisuudessa tarvitaan. Osaavat kansalaiset ovat voimavara, jolle yhteiskunnan hyvinvointi perustuu. Yksilön näkökulmasta katsottuna uuden oppimisella on tärkeä rooli kaiken ikäisille: oppiminen tarjoaa onnistumisen kokemuksia ja kohentaa itsetuntoa, pitää yllä kognitiivisia perustoimintoja, auttaa sopeutumaan ympäristön muutoksiin ja ymmärtämään ympäröivää maailmaa. Oppiminen on syrjäytymisen ehkäisyä parhaimmillaan.

Vanha koira ja uudet temput

Ikääntyessä työmuistin toimintavarmuus heikkenee, sirpaletieto katoaa nopeammin muististamme ja oppimiseen tarvitaan enemmän aikaa. Toisaalta tiedon valikointi ja yhdistely kokonaisuuksiksi tehostuu. Takana olevat kilometrit ja kaikenkarvaiset kokemukset ovat kartuttaneet muistiimme kaikenlaista tietoa, jota osaamme nuoria paremmin linkittää uuteen opittavaan. Tutkimusten mukaan ikä jopa tehostaa oppimista, kunhan motivaatio on tallella.

Yleistää ei kuitenkaan voi. Ikääntyessä ihmisten yksilölliset erot korostuvat myös oppimisessa ja osaamisessa. Monet asiat vaikuttavat uuden oppimisen kyvyn ja halun taustalla: yleinen aktiivisuus, aiemmat oppimiskokemukset, koulutustausta, terveyden ja toimintakyvyn erot. Voidaan kuitenkin sanoa, että keskimääräisesti kognitiivinen kapasiteetti ja elämänhallinta lisääntyvät iän myötä. Tämä ilmenee kykynä harkita, pohdiskella, perustella ja hahmottaa asioita kokonaisvaltaisesti, kykynä ratkaista haasteellisia ongelmia sekä kiteyttää ja kuvata asioita ymmärrettävästi.

Työntekijöinä +50-vuotiaat kansalaiset ovat mitä erinomaisin sijoitus. Henkinen kasvu näkyy työhön sitoutumisena ja vähäisempinä poissaoloina. Kokenut työntekijä on urallaan sisäistänyt suuren määrän oman alansa hiljaista tietoa työprosesseista, toimintatavoista, yrityskulttuurista ja verkostoista. Työpaikoilla olisi syytä opetella hyödyntämään tätä tietoa vielä paljon paremmin. Usein myös elämäntilanne mahdollistaa työhön keskittymisen paremmin kuin nuorena; ruuhkavuodet ovat ohi, lapset aikuisia tai ainakin aikuisuuden kynnyksellä ja hyvällä onnella omat vanhemmatkin vielä voimissaan -  aktiivisia, aikaansa seuraavia senioreita, joiden omat kalenterit täyttyvät kursseista ja muista sivistävistä tapahtumista.

Euroopan unioni on listannut elinikäisen oppimisen avaintaitoja. Listalta löytyy muun muassa kulttuuritietoisuus ja viestintä, niin omalla kuin vierailla kielilläkin. Varsin tärkeitä ja vuorovaikutusta helpottavia taitoja globalisoituvassa maailmassamme. Vanhakin koira oppii ja kompensoi iän mukanaan tuomaa oppimisen hidastumista taidokkaasti elämänkokemuksellaan. Suomen koulujärjestelmän ja koululaisten osaamisen korkea taso on tunnettu ympäri maailman ja koulutukseen liittyvistä ikävistä uudistuksista huolimatta, opiskeleminen on edelleen mahdollista kaikille, ikään tai sukupuoleen katsomatta. Nyt uuden vuoden kunniaksi nostetaan Suomen senioreiden osaaminen kartalle, kaikki liikkeelle ja ikään katsomatta oppimaan jotain uutta! Näytetään maailmalle mallia tässäkin kohtaa.

 

Ikääntyvien oppimista tukevia tekijöitä

  • asiasisällön mielekkyys
  • uuden asian liittäminen aiemmin opittuun
  • asian yhdistäminen omaan kokemukseen
  • keskittyminen itselle tärkeisiin asioihin
  • asiakokonaisuuksien ymmärtäminen
  • sisällön riittävän selkeä jäsentäminen
  • asioiden jakaminen pienempiin osiin
  • yksityiskohtien ja ulkoaopettelemisen välttäminen
  • liian teoreettisuuden välttäminen
  • kiireetön ilmapiiri, jossa ei tarvitse pelätä virheitä
  • mahdollisuus vuorovaikutukseen
  • mahdollisuus vaikuttaa koulutusten sisältöihin ja työtapoihin

Heidi Oilimo

Musiikkisuunnittelija
heidi.oilimo@elakeliitto.fi