UFF:n ja Eläkeliiton yhteishanke Globaalia ja lokaalia –hanke on pyörinyt jo noin vuoden ajan. Moni ehkä vieläkin pohtii, mitä tämä kaikki tahtoo sanoa. Miksi kirjoitamme kestävään kehitykseen liittyviä juttuja EL-Sanomiin, tai miksi käymme Eläkeliiton piiritason tilaisuuksissa kertomassa aiheesta?
Taustalla piilee YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (ns. Agenda 2030) lisäksi sanoja, kuten elinikäinen oppiminen ja globaalikasvatus. EL-Sanomien 3/2022 -numerossa olikin jo tietoa aihealueesta, mutta lisätään tähän vielä muutama täydentävä näkökulma aiheesta. Kuten Fingo-niminen järjestö asian ilmaisee, globaalikasvatuksella “viitataan toimintaan, jolla kannustetaan ihmisiä aktiiviseen ja vastuulliseen maailmankansalaisuuteen vaikuttamalla ihmisten tietoihin, taitoihin, arvoihin ja asenteisiin. Viime kädessä tarkoituksena on lisätä tietoisuutta siitä, miten jokainen meistä on kytköksissä maailmanlaajuisiin ilmiöihin, kuten köyhyyteen, eriarvoisuuteen, rasismiin, ympäristökatastrofeihin jne. - sekä miten niihin voi vaikuttaa omalla toiminnallaan. “ Tavalla tai toisella hankkeen tekstit ja esitykset liittyvät tähän tarkoitukseen.
Tämä saattaa edelleen kuulostaa abstraktilta, joten havainnollistava melko yksinkertainen esimerkki toivottavasti auttaa ymmärtämään mistä esimerkiksi voi olla kyse. Jos globaalikasvatuksen avulla me suomalaiset enenevissä määrin tiedostamme vaikkapa kaupasta löytyvän brasilialaisen pihvilihan tuonnin seurauksena syntyneitä ympäristövaikutuksia, oletettavasti vähitellen muuttuvien asenteiden seurauksena kysyntä laskee, jolloin ilmasto kiittää. Näin olisimme oppimallamme tiedolla ja omalla toiminnallamme vaikuttaneet isoihin globaaleihin ilmiöihin. Vaikka pienen Suomen ja etenkin yksittäisten ihmisten vaikutus voi aluksi tuntua mitättömältä, loppujen lopuksi isotkin muutokset perustuvat pitkälti yksilöihin. Globaalikasvatuksen laajaa aihealuekenttää voi hahmottaa myös sillä, että ymmärtää ihmisoikeuksista viestimisen osaksi globaalikasvatusta. Tällaisen ihmisoikeuskasvatuksen tarkoituksena on parantaa ihmisoikeuksien toteutumista meidän omissa kotiyhteisöissämme sekä maailmanlaajuisesti.
Globaalikasvatus sopii hyvin elinikäisen oppimisen -käsitteeseen. Kyseisellä käsitteellä tarkoitetaan elämän aikana tapahtuvaa oppimista, jonka tarkoituksena on kehittää tietoja ja taitoja henkilökohtaisessa tai yhteiskunnallisessa elämässä. Aleksis Kiven kuuluisaa “Niin muuttuu maailma, Eskoni.” -sanontaa mukaillen on hyvä pysyä mukana muuttuvassa maailmassa lähiympäristön lisäksi. Globaalikasvatuksen yhtenä haasteena on ollut se, että se on usein kohdennettu etenkin nuoremmalle sukupolvelle. Koululaisilta ja nuorilta aikuisilta mitään pois ottamatta, valtava osa Suomen kansasta jää näiden perinteisempien kohderyhmien ulkopuolelle. Globaalikasvatusalan toimijat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että ketään ei saa jättää jälkeen, jotta globaalikasvatuksen, tai toisin ilmaistuna kestävän kehityksen edistäminen toteutuu mahdollisimman hyvin.
Tätä työtä ja harvemmin tavoitettua kohderyhmää yritämme hankkeen puitteissa tukea. On kuitenkin hyvä huomata, ettei hanke ole ainoa keino tai väline kertoa aihealueesta. Uutiset välittävät tietoa, joka on usein yhdistettävissä globaalikasvatuksen teemoihin. Parhaimmillaan myös uutiset vaikuttavat ihmisten asenteisiin ja toimitaan positiivisella tavalla. Lisäksi globaalikasvatuksella voi olla myös kytköksiä edunvalvontaan, jota Eläkeliittokin tekee. Läheltä löytyy esimerkki: nimittäin EL-Sanomien 3/2022 kannessa oli keuruulaisen Anna-Liisa Viitasen havainto, jonka mukaan yhdenvertaisuus ei toteudu VR:n lipunmyynnissä. Yhdenvertaisuudesta kertominen sekä sen edistäminen on keskeistä myös globaalikasvatuksessa.
Mukavaa kesää kaikille!
Erkki Kumpula
Kehitysyhteistyön asiantuntija
UFF