Vanhusten asumispalveluissa paljastuneet laiminlyönnit ovat järkyttäneet monia viime päivinä. Kuten mediassa on kerrottu, hoivapalveluiden ikääntyneiden asukkaiden omaiset ympäri Suomea ovat jo pitkään raportoineet suurista puutteista hoivapalveluiden laadussa. Myös henkilökunta on joutunut puristuksiin tiukan ohjauksen ja toisaalta oman ammattietiikan väliin.
Hyvinvointivaltion arvojen yksi mittari on se, miten kohtelemme ikääntyneitä lähimmäisiämme. On selvää, että ikääntyneiden määrän kasvu on haaste suomalaiselle sosiaali- ja terveydenhuollolle. Ikääntyneiden kansalaisten viimeisten elinvuosien turvaaminen ihmisarvoisella tavalla ei silti voi olla ylivoimainen tehtävä. Kyse on ihmisen perustarpeiden tyydyttämisestä. Kenenkään ei pidä joutua viettämään arkeaan nälkäisenä, likaisena tai yksinäisenä.
Olemmeko jälleen saaneet hyvän muistutuksen siitä, että kilpailutus on palveluiden hankintatapana hyvä renki mutta huono isäntä?
Ikäystävällisessä Suomessa ikääntyneiden kansalaisten on saatava tarvitsemansa asumisen ja hoivan palvelut. Välineet ihmisarvoiseen elämään ovat päätöksentekijöidemme käsissä ja poliittista tahtoa täytyy löytyä asian korjaamiseksi. Eläkeliitto kantaa osaltaan vastuuta ikäihmisten hoivan laadusta tuomalla esiin epäkohtia ja esittämällä ratkaisuja. Tätä työtä ja tulevan vanhusasiamiehen panosta todella tarvitaan.