Joululaulut muistetaan parhaiten lapsuuden ajan joulujuhlista. Joulu on antamisen aikaa, jolloin noudatetaan perinteitä, hiljennytään ja rauhoitutaan viettämään aikaa perheen kanssa. Joululaulujen ja joulunäytelmien juuret ovat katolisessa kirkossa. Niiden tarkoituksena oli tehdä kristillinen joulunvietto kansalle läheiseksi ja kiehtovaksi, ja saada ihmiset irtaantumaan pakanallisista uskonnoista. Joululaulukonsertit ovat edelleen maassamme suosittuja musiikkitapahtumia ja vanhat klassikot pitävät pintansa. Vain muutama täysin uudempi joululaulu on löytänyt tiensä suomalaisten sydämiin. Vuosittain joulukonsertteihin osallistuu noin miljoona suomalaista. Joulukiireiden keskellä yhä useampi meistä haluaa hiljentyä kuuntelemaan joulun sanomaa.
Olen usein sanonut, että maailmassa on vain vähän asioita, jotka onnellistuttavat minua enemmän kuin moniääniset harmoniat. Laulaminen on kiinteässä yhteydessä koko ihmiseen ja harmoninen laulu paitsi kuulostaa niin tuntuu hyvältä. Laulaminen tehostaa fysiologisia toimintoja kuten hengitystä ja verenkiertoa, ja vaikuttaa lihaksiin rentouttavasti. Laulaminen on tapa säilyttää yhteys fyysisen ja psyykkisen minän välillä ja kokea elämyksiä omasta olemassaolostaan. Tiedän ihmisten pysyneen hengissä keskitysleirillä, selviytyneen kidutuksesta ja käsittämättömistä kärsimyksistä musiikin avulla. Niin kauan kun pystyi laulamaan, tiesi olevansa elossa. Jos laulu voi olla ihmisen tukena näin äärimmäisen hädän hetkellä, se voi auttaa meitä kaikkia elämän eri käänteissä.
Tänä jouluna minäkin olen taas saanut olla laulamassa joululauluja osana Partita-kuoroa, tuomassa ja luomassa joulutunnelmaa itselleni ja muille. Yhteislaululla voidaan saavuttaa harmoniaa ja yhteisymmärrystä ryhmän jäsenten välille. Oma kuoronikin on paljon enemmän kuin joukko yhdessä laulavia ihmisiä. Laulu on tehnyt meistä perheen, josta saa voimaa vaikeinakin hetkinä. Mielenkiintoinen on myös ajatus siitä, että suomenruotsalaisten tilastollisesti paremman terveyden ja pitemmän iän yhdeksi salaisuudeksi on arveltu yhteislaulua. Ei turha harrastus ollenkaan!
Laulaminen tarjoaa nautintoa, esteettisiä kokemuksia ja herättää voimakkaita tunteita: iloa, rauhaa ja nostalgiaa. Tunteet puolestaan kurkottavat sinne minne muisti ei ylety. Musiikilla saadaan aikaan tunteita ja tavoitetaan muistoja, joihin muuten emme pääsisi käsiksi. Muistisairas laulaa vaikka ei puhu, hymy nousee kasvoille tai kyynel voi vierähtää poskelle, kun tuttu laulu vie mukanaan aikojen taa. Lauluhetkeä ei ehkä muisteta, kun hoitokodissa vieraillut lauluryhmä sulkee oven mennessään, mutta hyvä tunne säilyy ja kannattelee paljon pitempään. Niin kuulijaa kuin laulajaakin.
Nyt vaan kaikki laulamaan siis, yksin ja yhdessä, omalla äänellään ja vaikka yleisön pyynnöstä huolimatta. Aina ei tarvitse nousta estradille laulaakseen. Laulaa voi suihkussa, kävellessä, töitä tehdessä tai vaikka joululahjoja paketoidessa. 10-vuotiaana poikani sai useamman kerran opettajalta Wilma-merkinnän, jossa sanottiin: ”Hyräilee tehdessään matematiikan tehtäviä.” Mammaa hymyilytti enkä mitenkään jaksanut uskoa, että kyseessä olisi moite. Hyräileminen auttaa poikaa edelleen keskittymään ja huolissani olen vain silloin, kun laulua ei kuulu. Ainakin tämän musiikkisuunnittelijan perheessä, laulaminen ja hyvinvointi ovat lähes toistensa synonyymeja.
Itse laulamisen lisäksi laulut antavat mahdollisuuksia muisteluun, toimivat keskustelun avaajina ja tien näyttäjinä, siltana ihmisten välillä. Joululaulut ovat osa suomalaista kulttuuria ja niiden avulla voidaan siirtää kulttuuriperintöä sukupolvelta toiselle. Nyt on oiva aika laulaa lastenlasten kanssa tai käydä paikallisessa hoitokodissa muistelemassa laulujen välissä lapsuuden jouluja. Historiansa ja tarinansa on niin joulukuusella, riisipuurolla kuin joulutontuillakin ja niistä kyllä keskustelua riittää. Rauhallista joulua ja antoisia lauluhetkiä kaikille lukijoille. Jatketaan laulamista vielä tulevana vuonnakin!
Heidi Oilimo
