26.05.2018 klo 9:01 Kyösti Korhonen julkaisi Eläkeliiton Nettiopastajat ja Digi-innostajat -Facebook ryhmässä oheisen "vanhan tarinan":
Kerran eläkeläisten atk-koulutuksessa tapahtui näin:
Oli jo pitkään jankattu tiedostorakenteista. Porukka alkoi jo pahasti väsyä. Kouluttaja ei kuitenkaan halunnut pitää taukoa. Hän komensi ottamaan muistiinpanot esiin. Joilla oli muistiinpanot, ottivat ne eteensä. Mutta yhdellä eläkeläisellä ei ollut muuta kuin korttipakka, jonka hän levitti eteensä tietokoneen viereen.
Opettaja huomasi kortit ja komensi: Vanhus! Kortit pois!
Koulutuksen jälkeen ikämies vietiin kuulusteltavaksi. Koulutuksen johtaja julmisteli:
Perustelkaa tekonne, muuten rankaisen teitä kovemmin kuin ketään koskaan.
Ikämies vastasi:
Herra yliopettaja. Olin pihalla näistä nettitermeistä melkein koko ajan, eikä minulla ole muistiinpanoja tai oppikirjoja, mutta toivon, että ymmärrätte vilpittömän selvitykseni.
Näin sanoen ikämies aloitti kertomuksensa:
Katsokaas herra yliopettaja. Kun näen ässän, muistan, että on vain yksi kaikkivaltias: Internet.
Kakkosesta muistan, että on olemassa kaksi elämää tärkeämpää asiaa: some ja sote.
Kun näen kolmosen ajattelen: pc, tabletti ja älykännykkä.
Kun näen nelosen: tulee mieleeni neljä evankelistaa, Bill Gates, Steve Jobs, Linus Torvalds ja Stephen Elop.
Kun näen viitosen ajattelen viittä viisasta Nokian johtajaa, jotka laittoivat optionsa kuntoon. Yhteensä heitä oli kymmenen. Viisi ymmärtäväistä, jotka onnistuivat miljoonasopimuksissaan. Viisi tyhmää, jotka erotettiin ilman kultaista kädenpuristusta
Kun näen kuutosen, tulee mieleeni sex ja samalla netin aikuisviihde.
Seiskasta mieleeni pasahtaa ”Seitsemän veljestä”, jotka vain opettelivat lukemaan, ilman mitään nettihuolia.
Kun näen kahdeksikon, ajattelen niitä tärkeitä kahdeksan merkin mittaisia salasanoja, jotka minun pitäisi tallentaa hataraan kallooni.
Kun näen yhdeksikön ajattelen, niitä yhdeksää omistamaani tietokonetta, jotka ovat hajonneet ja vieneet tiedostot mukanaan.
Kun näen kympin, ajattelen Windowns 10, joka pyytämättä ja tilaamatta asentui koneelleni.
Kun näen kuninkaan, ajattelen, että on vain yksi, kaikkitietävä: Google.
Kun näen kuningattaren, ajattelen säälillä pankkivirkailijarouvaa, joka joutui työttömäksi, kun teen hänen työtään näpyttelemällä laskujeni hemmetin pitkiä viitenumeroita verkkopankkiin ja jopa joudun maksamaan siitä.
Sotilas on pahimman luokan troijalainen virus, joka jumiuttaa koneeni lopullisesti.
Kun lasken korttipakan pisteet saan tulokseksi 364. Niitä on vain yksi vähemmän kuin päiviäni vuodessa tietokoneeni ääressä.
Kortteja on 52, yhtä monta kuin on ystäviäni Facebookissa.
Maita on neljä, yhtä monta kuin on mahtavia vuodenaikoja Suomessa. Tosin kolme näistä on pimeitä ja äärettömän kylmiä.
Kuvakortteja on yhteensä 12, yhtä monta kuin on meidän räntäsateisia kuukausia vuodessa.
Kussakin maassa on kolmetoista korttia. Ainakin kerran vuodessa on perjantai ja kolmastoista päivä samaan aikaan.
Kuten huomaatte herra koulutusmestari:
Korttipakka on minulle kalenteri, internet-opas ja ikääntyneiden atk-kurssin muistiinpanot.
Hyvät lukijat, tämä tarina on tosi.
Teksti: Kyösti Korhonen