Kun ihminen muuttaa uuteen maahan, kohtaa hän itselleen täysin uuden ympäristön ja kulttuurin. Häntä odottaa tutustuminen ja sopeutuminen uuteen yhteiskuntaan ja sen tapoihin. Hän rakentaa koko elämänsä uudelleen alusta. Tätä vaihetta kutsutaan kotoutumiseksi.
Kotoutuminen on yksilöllinen prosessi, joka tapahtuu vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa. Kotoutumisen tavoitteena on saada maahan muuttanut tuntemaan itsensä yhteiskunnan aktiiviseksi ja täysivaltaiseksi jäseneksi, joka omaksuu niin yhteiskunnassa kuin työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja. Kotoutuminen ei ole vain yksilöä koskeva prosessi, vaan se edellyttää myös yhteiskunnan vastaanottavuutta tehden kotoutumisesta näin ollen kaksisuuntaista.
Kotoutuminen on ajassa muuttuva prosessi, joka näyttäytyy erilaisena eri elämäntilanteissa.
Kotoutumisen kaksisuuntaisuus näkyy myös siinä, miten muutokset eri elämän osa-alueilla vaikuttavat suhteessa toisiinsa. Hyvänä esimerkkinä toimii työllistyminen, joka edistää vahvasti maahan muuttaneen kielitaidon kehittymistä. Kielitaidon kehittyminen taas lisää ihmisen hyvinvointia sekä osallisuuden tunnetta yhteiskuntaan. Kotoutuminen on ajassa muuttuva prosessi, joka näyttäytyy erilaisena eri elämäntilanteissa.
Kotoutumisaika on määritelty laissa. Sen kesto on keskimäärin 3–5 vuotta yksilöllisten tarpeiden mukaan. Aika yksinään ei kuitenkaan määritä kotoutumista. Kotoutumisen päätepiste liittyy vahvasti ihmisen omaan kokemukseen ja siksi sitä, milloin ihmisen katsotaan olevan kotoutunut, on vaikea määrittää.
Työllistymisen katsotaan olevan yksi keskeinen tekijä onnistuneessa kotoutumisessa. Samalla se on myös monelle yksi suurimpia haasteita uudessa maassa.
Yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna ihmisen katsotaan olevan kotoutunut, kun hänellä on yhteiskunnassa tarvittavat tiedot ja taidot, ja hän pystyy olemaan osallisena yhteiskunnan toiminnassa. Työllistymisen katsotaan olevan yksi keskeinen tekijä onnistuneessa kotoutumisessa. Samalla se on myös monelle yksi suurimpia haasteita uudessa maassa.
Samalla kun maahan muuttaneet tutustuvat uuden asuinmaansa kielelliseen ja kulttuurilliseen ympäristöön, tuetaan myös heidän mahdollisuuksiaan ylläpitää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Vastaanottava yhteiskunta ja siinä jo elävät ihmiset vastavuoroisesti opettelevat ja sopeutuvat monikulttuurisempaan ja moninaisempaan työ- ja kulttuurielämään sekä muuttuvaan ympäristöön. Muutos monimuotoisempaan ja monikulttuurisempaan yhteiskuntaan tuo mukanaan yhä useampia tapoja elää, toimia, työskennellä ja viihtyä Suomessa.
Monimuotoistuva ympäristö ja yhteiskunta on rikkaus, mutta se tuo mukanaan myös haasteita ja mahdollisuuksia väärinkäsityksiin.
Monimuotoistuva ympäristö ja yhteiskunta on rikkaus, mutta se tuo mukanaan myös haasteita ja mahdollisuuksia väärinkäsityksiin. Nämä väärinkäsitykset liittyvät usein erilaisiin kulttuurisiin oletuksiin siitä, miten tietyssä tilanteessa olisi pitänyt toimia ja miten oletuksesta poikkeavia toimintatapoja tulkitaan.
Kun ihmisten taustat ovat aiempaa moninaisemmat ei voida olettaa, että ulkonäöltään tai nimeltään tietynlaiset ihmiset ovat kaikki muuttaneet Suomeen vasta vähän aikaa sitten. Koska ennakko-oletukset ovat usein virheellisiä, ainoa tarkoituksenmukainen ja samalla joustavuutta omaan toimintaan antava keino on kohdella jokaista vastaantulijaa lähtökohtaisesti yksilönä. Sillä kulttuuritaustahan on loppujen lopuksi jokaisella meistä omanlainen, yksilöllinen riippuen siitä missä olemme kasvaneet, mitä olemme oppineet ja kokeneet elämämme varrella.
Kotoutuminen prosessina on jatkuva ja pitkäkestoinen. Vaikka kotoutumista tuetaan erilaisin toimenpitein ja palveluin, niin tärkeintä siinä on vuorovaikutus suomalaisen yhteiskunnan kanssa: arkipäivän tilanteissa ja lähiyhteisöissä, kouluissa ja päiväkodeissa, työpaikoilla ja harrastuksissa. Kohtaamisissa ihmisten kesken.
Anu Kytömäki
