Hoitajamitoitus puhuttaa. On kyllä syytäkin, kun julkisuudessa maalataan toinen toistaan hurjempia tulevaisuudenkuvia. Mutta riittävätkö hoitajat tulevaisuudessa? Auttaako teknologia?
Jo nyt käytetään monenlaisia teknologiaratkaisuja sekä hoivakodeissa että kotihoidossa. Erilaiset turvarannekkeet ovat yleisiä ja lääkkeiden ottaminen saatetaan tarkistaa virtuaalikäynnillä. Tekoälyyn perustuvia analysoivia ohjelmistoja käytetään erityisesti valvonnassa. Älyteknologian avulla voidaan tarkkailla huoneessa liikkumista tai vaikkapa sitä, onko vanhuksella märät vaipat. Älylattia voi hälyttää hoitajan paikalle, jos joku kaatuu ja lattialla makaava saa apua nopeasti.
Onko tekoäly ratkaisu tulevaisuuden hoivan tarpeelle? Mitä edes on tekoäly ja mihin sitä voidaan käyttää? Voisiko tekoälyllä varustettu robotti oikeasti korvata hoitajan?
Vaikka teknologia auttaa hoidossa, ongelmatonta se ei ole. Robotit ja muu tekoälyllä varustettu teknologia voivat toimia hoitoa helpottavina työkaluina, mutta ihmistä tarvitaan silti. Pohjimmiltaan tekoäly on sarja nollia ja ykkösiä, jolle ihminen luo säännöt. Tekoäly voidaan laittaa keräämään tilastotietoa, jonka valossa se osaa ilmoittaa epätavanomaisista tilanteista. Tekoälyllä varustettuun valvontarannekkeeseen ei tarvitse laittaa tiettyä metrirajaa sille, kuinka kauas ihminen saa kotoaan liikkua, vaan ranneke tekee hälytyksen vanhuksen poistuessa yhtäkkiä yöllä kodistaan, koska tekoälyn keräämän tiedon valossa se on poikkeavaa.
90-vuotias leskimies asui kotonaan kahden kotihoitokäynnin varassa ja lähti pari kertaa yksin yöllä ulos. Ulkona mies ei enää tiennytkään missä oli ja miten löytää pimeässä takaisin kotiin. Ratkaisuksi tarjottiin valvontaranneketta. Tieto ulos lähtemisestä välittyy eteenpäin, mutta ranneke ei kuitenkaan estä miestä lähtemästä ulos eikä osaa ohjata häntä kotiin harhailemasta. Kotihoidon päiväkäyntien lisääminen ei myöskään estä yöllisiä seikkailuja. Ja vaikka vuorokauteen olisi laitettu lisäksi yöpartion käynti, niin miten olisi osuttu paikalle juuri oikeaan aikaan? Mies lähti lopulta arviointi- ja kuntoutusjaksolle, jonka aikana hän on piristynyt huomattavasti, juttelee ja laulaa, viihtyy seurassa. Jaksolla saatujen tulosten perusteella ratkaistaan jatkotoimenpiteiden suunta; palaako mies kotiinsa ja minkälaisin avuin vai löytyisikö hänelle parempi paikka ympärivuorokautisen hoivan piirissä.
Miten tämä edellä kuvattu tilanne olisi voitu ratkaista tekoälyn avulla? Ei mitenkään. Tekoäly ei voi olla seurana eikä sen avulla voida tuoda inhimillistä kosketusta vanhuksen arkeen. Tutkimuksissa on todettu, että sosiaaliset suhteet ja tunne kuulumisesta osaksi yhteisöä ovat ihmisen hyvinvoinnille tärkeämpiä kuin lääketieteelliset mittarit. Toisen ihmisen seura on meille merkittävä asia.
Älyteknologiaan perustuvia laitteita ja sovelluksia on jo olemassa. Esimerkiksi älyrollaattori aistii ympäristöä ja avustaa ihmisen liikkumista vaikkapa jarruttamalla alamäessä. Se mahdollistaa siis liikkumista ja sitä kautta osallistumista. Kuitenkin on niin, että ihmistä tarkkailevan teknologian käyttäminen muuttaa kanssakäymistä ja vuorovaikutusta hoivaa tarvitsevien kanssa. Emme voi ajatella, että ihmistä voisi hoitaa niin, ettei häntä mennä katsomaan. Ihmisen tulee huolehtia hoidettavana olevan ihmisen kokonaishyvinvoinnin seuraamisesta vastaisuudessakin. Ihmisen antamalla hoidolla on arvo, joka tulee tunnustaa. Henkisen hyvinvoinnin mittaaminen saattaa joskus olla hankalaa, mutta tiedämme, että ihmiskontaktissa se lisääntyy.
Päädymme siis siihen, että robotit voivat kyllä huolehtia tulevaisuudessa rutiininomaisista tehtävistä kuten valvonnasta ja näin vapauttaa hoitajan aikaa ihmisen kohtaamiseen. Tämä on mitä suurimmassa määrin myös taloudellinen kysymys. Tekoälyn aikaansaama työn tuottavuuden kasvu saattaa osoittautua merkittäväksi asiaksi.
Mutta uskommeko siihen, että robotiikka lisää hoitohenkilökunnan mahdollisuutta inhimilliseen kohtaamiseen? Vai voiko käydä niin, että tuo työn tuottavuuden lisääminen vähentää henkilökunnan tarvetta ja sitä kautta kohtaamisia? Jos koulutettua hoitohenkilökuntaa ei ole tarpeeksi saatavilla, on robotiikka varmasti parempi kuin ei mitään, mutta kaikkiin tarpeisiin se ei vastaa.
Lainsäädäntö ja eettinen ohjeisto pitää olla kunnossa, jotta tekoälyä voidaan käyttää hoidossa ja hoivassa. Sekä turvallisuuden että etiikan tulee älyteknologiassa olla sisäänrakennettua. Myös sillä millainen oppimisympäristö tekoälyllä on ja millaista materiaalia käytetään, on suuri merkitys. Jos tekoäly muuttuu esimerkiksi rasistiseksi, niin jostain se on sen oppinut. Toisaalta vaikkapa sukupuolten välistä tasa-arvoa on helppo lisätä tekoälyllä jättämällä yksinkertaisesti sukupuoli kertomatta. Eettisestä näkökulmasta katsottuna tärkeintä on kuitenkin miettiä, kuinka pitkälle teknologialle lopulta annetaan päätäntävaltaa. Robotiikka ja tekoäly voivat oikein käytettynä parantaa hoidon laatua, kun inhimilliset virheet poistuvat. Vastuu on kuitenkin ihmisellä.
Anu Korhonen
