Tämä blogikirjoitus on osa vuosina 2018–2021 toteutettua Kulttuuria kaiken ikää -toimintaa, jonka tavoitteena oli ikäihmisten yhteisöllisyyden lisääminen heidän omissa paikallisyhteisöissään.
“Taidesukellus on avain itsensä kohtaamiseen, luovuuden ja sisäisen kapasiteetin löytämiseen. Työskentelytapa on luovaa käsillä tekemistä kuvataiteen perustekniikoita ja uusia innovatiivisia menetelmiä käyttäen. Taidesukellus rikkoo lempeästi taiteen myyttiä tehden tekemisestä ja oivaltamisesta helppoa ja hauskaa.” Näin kuvataan Taidesukellusta virallisilla verkkosivuilla (https://www.taidesukellus.fi/).
Eläkeliiton Etelä-Pohjanmaan piirin kutsuman rohkean joukon kanssa kokoonnuimme helmikuun 2021 alussa tietokoneiden ja etäyhteyden äärelle aikeissamme päästä sukeltamaan. En ollut halunnut tutustua aiheeseen kovinkaan paljon etukäteen, sillä juttu vaikutti minusta etukäteen salaperäiseltä ja sitä kautta kiinnostavalta.
Ennakkoon oli saatu postitse materiaalipaketti, jonka itse avasin vasta hetki ennen sukellusta. Ohjeiden mukaisia valmisteluja tehdessä alkoi jo orientoituminen: mielikuvitustani kutkutti tuumia mitä varten mikäkin väline oli ja mihin sitä mahdollisesti käytetään. Piirtäminen, saati maalaaminen ei ole kuulunut intohimoihini sitten alakouluaikojen, enkä koe olevani siinä kovinkaan taitava, mutta päätin antaa itseni ammattilaisen johdatettavaksi ja hypätä rohkeasti mukaan.
Kun sukellukselle varattu kolmituntinen ja hieman yliaikaakin oli kulunut, pää pulpahti taas pinnalle ja tunsin olleeni hetken jossain ihan muualla, poissa työpöytäni äärestä. Sukelluksen aikana läpikäyty tunnekirjo oli valtava, mutta pelkästään positiivinen: tunsin itseni uteliaaksi, voimaantuneeksi, yllättyneeksi, virkistyneeksi, tyytyväiseksi, iloiseksi, hämmästyneeksi, taitavaksi ja niin edelleen. Myös muiden osallistujien kommenteista olin kuulevinani samanlaisia tuntemuksia. Jos jo yhden Taidesukelluskerran vaikutus on näin voimakas, voin vain kuvitella mitä itsestään saakaan irti, kun sukelluksia tehdään toistuvasti.
Vaikka tekeminen itse sukelluksen aikana olikin intensiivistä, niin jäi myös aikaa sulatella kuulemaansa ja tekemäänsä ja tätä kautta mahdollisesti oppia jotain taiteen tekemisen prosesseista. Kun sukelluksen jälkeen kävimme osallistujien kesken hieman läpi kokemaamme, oli palaute kokonaisuudessaan positiivista ja suurin osa osallistujista ihmettelikin, että “milloin päästään uudestaan sukeltamaan?”. Vaikka sukellus toteutettiinkin verkon välityksellä, tuntui kokemus silti yhteiseltä. Ja voi olla, että kun ollaan samassa tilassa, niin tulee helposti vilkuiltua vierustoverin tekemisiä ja vertailtua omia tekemisiään muiden tekemisiin.
Tällaista ajattelua taidesukellus nimenomaan pyrkii kitkemään ja kannustamaan uskomaan omiin kykyihinsä: jokainen osaa tehdä taidetta, kunhan vaan uskaltaa heittäytyä virran vietäväksi ja antaa tunteiden tulla suoraan sisältään paperille (tai mille tahansa muulle luovan työn alustalle).
Taidesukelluksessa on toki kyse yhdessä taiteen tekemisestä, mutta myös paljon muusta. Esimerkiksi omien rajojen ylittäminen, heittäytyminen, itseluottamuksen ja itsetunnon kasvattaminen ovat asioita, jotka tekevät ihmiselle hyvää kokonaisvaltaisesti. Metodia voikin käyttää virkistyksen ja taide-elämyksen hakemisen lisäksi myös jonkin konkreettisen ongelman ratkaisemisessa, suunnittelutyön apuna, toiminnan kehittämisessä ja niin edelleen. Voin vain kuvitella mikä vaikutus Taidesukelluksella voisi olla jonkun pörssiyhtiön hallituksen kokouksessa, mutta yhtä lailla Eläkeliiton piirin tai paikallisyhdistyksen toimintaa kehitettäessä.
Uskon ja toivon todella, että itse kokemani Taidesukellus on vain alkua laajemmalle yhteistyölle ja moni eläkeliittolainen pääsee tulevaisuudessa sukeltamaan ja löytämään itsestään mahdollisesti piilossa olevia voimavaroja. Taidesukellus on kokemus, joka ei varmasti unohdu!
Kuvassa osallistujien teoksista tehty kollaasi:
Jussi Hietala
