Eipä ne niin tasaisia ja siloteltuja polut ole vanhalle täällä virtuaalitodellisuudessakaan. Tämän tästä nettipoluilla rollaattori tökkää kaikenlaisiin korokkeisiin, tai luisuu tietämättömyyden monttuihin. Eikä sitä aina kehtaa nuoremmilta neuvoa kysyä. Päinvastoin olisi aina mukavampi neuvoa itse heitä.
Mutta kun minulla on valtava määrä turhaa osaamista, joka ei päivittämisestäkään enää parane. Kertoisinko nuorille, miten reikävaraus piirustukset kulkevat erikoissuunnittelijalta toiselle, tai briljeeraanko nopealla laskutikun käytölläni ─ minä tekniikan taitaja. Se aika meni jo.
Tottahan se on, en enää tarvitse kaikista nopeinta tietokonetta, enkä tekoälypuhelinta, mutta pidän uhallakin kalustoni ajan tasalla. Syöksyn tulta päin, opettelen niitä käyttämään ja teen tuskallisen kovan työn, kun en halua jatkuvasti kysyä neuvoa. Siksi minun rollaattorini tökkää tämän tästä kaikenlaisiin korokkeisiin tai luisuu tietämättömyyden monttuihin.
Olen kovin pahoillani, kun monet ikäiseni osaajat jättäytyvät ulos kokonaan internetin käytöstä. Juuri meillehän siitä on kaikista suurin hyöty. Siellähän jo on kaikki, koko maailma meidän sänkymme vieressä. Ei tarvitse muuta, kun avata kannen ja kannen alla on koko maailma. Yhdellä vilkaisulla näkee mitä lastenlapset puuhaavat. Eikä tarvitse tilata yhtään anomalehteä, kaiken näkee netistä. Siellä on myös kaikki terveyspalvelut, joita nuoret eivät edes tarvitse. Meitä varten ne ovat siellä.
Minä en tapaa lastenlapsiani enää muualla kuin Facebookissa. Siellä ne ovat kaikki, vaikka asuvat eri maassa. Minun ei tarvitse lähteä Amerikkaan tapaamaan lapsenlapsiamme. Ne ovat Facebookissa. Ja yhtä kaikki, onhan siellä nuorten joukossa mukava vanhankin tallustaa. Kun mitä tahansa siellä sanotkin, saat palautteen heti, tykättiinkö vai ei.
En minä sinne vanhasta naamastani kuvia laita. Laitan sinne ajatuksia. Ehkä se on Facebookin väärinkäyttöä, mutta se on ollut sallittua vielä. Olen huomannut, että ne pienet siniset ylöspäin suunnatut peukalon kuvat tekevät hyvän mielen ja ne pienet punaiset sydämen kuvat tuntuvat melkein halaukselta. Tervetuloa kaikki vanhat Facebookiin. Otetaan se parempaan käyttöön.
Teksti: Leo Immonen