Sanavarastossani globalisoitumiselle on käymässä samoin kuin fuusiolle. Kumpikin on sanana loppuun kulunut, mutta ilmiönä edelleen minulle läheinen ja rakas. Nautin erilaisuudesta ja näen sen rikkautena, mutta on myös ihanaa huomata, kuinka paljon samanlaisuutta erilaisuuteemme mahtuu.
Kun tarkemmin katsotaan, kaikkien ihmisten perustarpeet ja toiveet ovat suhteellisen samanlaisia. Itse yritän kahden kulttuurin kansalaisena poimia kummastakin kulttuuristani ne hyvät puolet. Huonojen puolien yhdistämisestä saadaan helposti aikaiseksi hyvin räjähdysaltis keitos.
Nykypäivän yhteiskunnat ovat yhä monikulttuurisempia. Rajat katoavat ja muuttuvat häilyviksi, etäisyydet pienenevät ja ihmiset liikkuvat. Maailma globalisoituu väistämättömästi, pidimme siitä sitten tai emme. Erilaisuus usein pelottaa. Samaa vauhtia globalisoitumisen kanssa tuntuukin ikävä kyllä lisääntyvän myös maahanmuuttajakielteisyys. Paradoksaalista sinänsä, sillä monikulttuurisuus ei ole mikään uusi ilmiö.
Liebkind (2000) toteaa, että monikulttuurinen yhteiskunta on itse asiassa pikemminkin sääntö kuin poikkeus: maailmassa on noin 200 valtiota, mutta kulttuureja on noin 10 000. Monissa maissa asustaa jo perinteisesti useita etnisiä ryhmiä ja kulttuureita. Suomessakin on maahanmuuttajien lisäksi muita, pysyvään väestöön kuuluvia kielellisiä ja kulttuurisia vähemmistöjä. Näitä ovat esim. suomenruotsalaiset, saamelaiset, viittomakieliset, romanit, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sekä uskonnolliset vähemmistöt.
Kaiken pohjalla kulttuuri
Kulttuurilähtöisen hoitotyön kehittäjän Madeleine Leiningerin mukaan kulttuurin pohjalta pystytään kaikkein laajimmin ja kokonaisvaltaisimmin ymmärtämään ihmisiä ja toimimaan tehokkaasti heidän parissaan. Käsitykset terveydestä, sairaudesta, perheestä tai vaikkapa ikääntymisestä vaihtelevat suuresti sen mukaan mikä on ihmisen kulttuurinen, sosiaalinen ja henkinen tausta. Saman kulttuurin edustajissakin on luonnollisesti yksilöllisiä eroja. Ihminen on aina enemmän kuin synnyinmaansa, diagnoosinsa tai kansalaisuutensa. Niin kulttuurihistoriallisen kuin elämänkertatiedonkin arvo on merkittävä. Muiden ihmisten kulttuuritaustan tunnistamisen lisäksi on erittäin tärkeää ymmärtää myös omien uskomusten ja asenteiden vaikutus suhtautumisessa muihin ihmisiin. Kulttuuritietoisuus onkin yhdistelmä itsetuntemusta, erilaisuuden ymmärtämistä, sietämistä ja hyväksymistä.
Erilaisten kulttuurien kohdatessa ihmiset joutuvat sopeutumaan moniin muutoksiin. Sopeutuminen uuteen kulttuuriin vie aina aikaa ja merkitsee uuden identiteetin rakentamista. On olemassa useita kulttuureihin liittyviä ja niitä erottelevia ominaisuuksia, mm. käsitys yksilöllisyyden tai yhteisöllisyyden merkityksestä, sukupuoliroolit, kieli, kommunikointi ja viestintätyylit, aikakäsitys, uskonto ja suhde siihen sekä biokulttuuriset vaihtelut. Kaikki nämä vaikuttavat myös uuteen kulttuuriin sopeutumisen tai sopeutumisvaikeuksien takana. Parhaimmillaan maahan muuttanut on sinut menneisyytensä ja nykyisyytensä kanssa ja näkemys niin omasta kuin uudesta kulttuuristakin on realistinen. Tämän prosessin onnistumiseen voimme kaikki osaltamme vaikuttaa. Kulttuurista osaamista tarvitaan niin kantaväestön kuin maahan muuttaneidenkin joukossa.
Pikku Prinssin perintö
Minä kasvoin sateenkaariperheessä 60-luvulla ja perheessäni puhutaan kahta kieltä. Toinen jalkani on tukevasti Iberian niemimaalla espanjalaisessa kulttuurissa ja toinen vähintään yhtä syvällä Suomen maaperässä ja kulttuurimaisemassa. Olen ollut maahanmuuttaja ja paluumuuttaja, maahanmuuttajan vaimo ja sellaisen äiti, ja minulla on ystäviä, naapureita ja työtovereita jokaisesta maanosasta. Lähtökohtani ovat siis reilusti moninaisemmat kuin monen muun suomalaisen ja se helpottaa kaikenlaista kanssakäymistä. Mitä enemmän meillä on kokemusta erilaisuudesta, sitä helpompi meidän on toimia vaihtelevissa tilanteissa, yhdessä mitä kirjavimman ihmisjoukon kanssa.
Jo 10-vuotiaana kuopukseni sisäinen oikeudentaju sanoi, että arvostus on ansaittava eikä lankea automaattisesti värin, iän tai aseman perusteella ja pojan mielestä kaikki ihmiset olivat ”toffeenvärisiä” ja sellaisenaan ihan samanlaisia. Muutama vuosi myöhemmin kyseinen poika hurrasi avioliittolain muutokselle, koska nyt sisko voisi avioitua naispuolisen kumppaninsa kanssa, jos ja kun niin haluaa tehdä. Herääkin kysymys, miksi lapsille niin monet itsestään selvät asiat ovat meille aikuisille usein niin vaikeita?
Ennakkoluuloisuus tuntemattomia asioita kohtaan on inhimillistä. Kun pääsemme riittävän lähelle näitä asioita ja tutustumme niihin, pelko ja ennakkoluulot useimmiten haihtuvat. Kohtaamiset kannattelevat ja kannattavat. Siksi tähän loppuun lainaankin vapaasti palasen Pikku Prinssiltä:
”Kuka sinä olet? Kysyi Pikku Prinssi. Olet hyvin sievä!
Minä olen kettu, sanoi kettu
Tule leikkimään kanssani, Pikku Prinssi ehdotti, olen niin surullinen…
En voi leikkiä kanssasi, sillä minua ei ole kesytetty.
Ai, anteeksi, sanoi Pikku Prinssi, mutta hetken mietittyään lisäsi: Mitä tarkoittaa "kesytetty"?
Kesytetty on sama kuin "solmia siteitä", vastasi kettu.
Solmia siteitä?, kysyi Pikku Prinssi.
Aivan niin, sanoi kettu. Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikkupoikaa.. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua.
Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta.
Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme
ja meistä tulee toisillemme ainutlaatuisia.”
Pikku Prinssin perinnön olen omalla kohdallani tulkinnut näin: Kohtaa jokainen tapaamasi ihminen niin kuin haluaisit itsesi kohdattavan. Ota selvää ja ole aidosti kiinnostunut. Kesytä minut, niin minä kesytän sinut. Sitten leikitään. Ja monikulttuurinen maailmamme on taas hitusen verran parempi paikka elää.
TunneMusiikki/ suunnittelija
Heidi Oilimo
Lähteet
- Abdelhamid, P. – Juntunen, A. – Koskinen, L. (2009). Monikulttuurinen hoitotyö. Helsinki: WSOYpro.
- Liebkind, K., & Jasinskaja-Lahti, I. (2000). Acculturation and psychological well-being of immigrant adolescents in Finland. A comparative study of adolescents from different cultural backgrounds. Journal of Adolescent Research, 15(4), 446-469. https://doi.org/10.1177/0743558400154002
Anu Kytömäki
