Hyvää saamelaisten kansallispäivää 6.2.!
Saamelaiset ovat Suomen ja Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa, jolla on oma historia, kieli, kulttuuri, elinkeinot, elämäntapa ja identiteetti. Saamelaiset asuvat neljän valtion alueella, Pohjoismaissa ja Venäjällä ja meillä on alueittain yhteinen historia, perinteet, tavat ja yhteisöt. Suomen perustuslain mukaan saamelaisilla on alkuperäiskansana oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan (PL 17§). Kielellisiä oikeuksia on turvattu saamen kielilailla, jonka mukaan saamelaisilla on oikeus käyttää omaa kieltään viranomaisissa ja julkisella vallalla on velvollisuus toteuttaa ja edistää saamelaisten kielellisiä oikeuksia. Saamelaisia yhdistävät kansalliset symbolit kuten oma lippu ja kansallislaulu ”Sámi soga lávlla” (”Saamen suvun laulu”), saamelaisten kansallispäivä helmikuun 6. päivänä. Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä; pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea.
Saamelaisten vanhusten hyvinvoinnin tukemisessa ja edistämisessä on monenlaisia ja monen tasoisia kysymyksiä. Niitä on saamelaisten kohtaamisessa ja kohteluissa, hyvinvointialan palvelujen sisällöissä, saatavuudessa, saavutettavuudessa ja toimintatavoissa. Kielelliset kysymykset ja kulttuurinen herkkyys ovat merkityksellisiä asiakas/potilas- ja hoitotyössä, jotta henkilö voi saada oikean arvion palvelutarpeesta ja oikean diagnoosin, kuntoutuksen ja hoidon, muutamia mainitakseni. On ilman muuta selvää, että kun ihmisen kognitiiviset taidot, kielellinen ilmaisu tai ymmärrys heikkenevät mm. muistin heikkenemisen myötä, on sitä tärkeämpää saada palvelua äidinkielellä ja on myös todettava, että asioiden kertominen vieraalla kielellä on aina vaikeaa.
Ihmisten hyvinvointiin vaikuttavina tekijöinä pidetään terveyttä, toimeentuloa, asuntoa, riittäviä palveluja, sosiaalista verkostoa, vapaa-aikaa, riittävää ravintoa ja lepoa. Saamelaisten hyvinvoinnin kulmakiviä ovat myös osallisuus, yhteisöllisyys ja luottamus. Yhteisöllisyys, yhteenkuuluvuuden tunteen ja yhteisön tuen kautta saamme vastustusvoimavaroja, jotka auttavat yksilöä tai ryhmää hallitsemaan stressiä. Yhteenkuuluvuuden tunne ja yhdessä tekeminen luovat turvallisuutta ja lisäävät elämän hallittavuuden kokemusta. Lopputulos on lisääntynyt hyvinvointi ja luottamus siihen, että elämä kantaa vaikka välillä olisi vaikeitakin aikoja.
Joten me tarvitsemmekin tukea ja auttamiskeinoja, jotka ovat meidän omakielisiä ja ne suunnitellaan ja toteutetaan saamelaisten omista lähtökohdista, saamelainen kulttuuritausta, perinteiset arvot, elämänmuoto ja ajattelutavat huomioon ottaen. Saamelaiset vanhukset sanovatkin:
”On turvallista puhua vaikeistakin asioista, kun tietää tulevansa ymmärretyksi oikein.” Saamelaisen on osattava kertoa omat asiat, palvelutarpeet auttajan kielellä ja on ymmärrettävä, mitä hänelle sanotaan, mitä kysytään.
Saamelaisten hyvinvointiin vaikuttaa myös valtayhteisön hyväksyminen ja kunnioitus saamelaisten omaa kulttuuria ja kieltä kohtaan. Joten meille tulisi rakentaa ja taata palvelujen hakijoina ja käyttäjinä kulttuurisesti turvallinen ympäristö. Ettei meidän tarvitse pelätä eikä tuntea syyllisyyttä ja häpeää, kun puhumme saamea tai pyydämme saamenkielistä palvelua.
Sen sijaan meillä alkuperäiskansan jäsenillä olisi kulttuurisesti turvallinen ympäristö, jossa uskaltaa puhua saameksi, eikä tarvitse joka ikinen kerta, erikseen perustella, miksi puhun omaa kieltäni ja tarvitsen palveluja omalla kielelläni, miksi oma kulttuuritaustani on tärkeä, miksi elinympäristöni pitää palveluissa huomioida jne.
Se kaikki vaatii yhteiskunnalta, eri toimijoilta positiivisia erityistoimia. Mm. lainsäädännön kehittämistä, riittävästi korvamerkittyjä määrärahoja, toimintojen kehittämistä, koulutuksen sisältöjen kehittämistä, palvelujen ja eri tukitoimien toimintatapojen kehittämistä. Tiedon ja osaamisen lisäämistä alkuperäiskansan oikeuksista ja kulttuurista.
Ristenrauna Magga
doaimmajođiheaddji/toiminnanjohtaja
sosiálráđđeaddi/sosiaalineuvos,
Kuva: Ville Fofonoff/Sámediggi