Olin vastikään Hyvä-ikä messuilla ja siellä tapaamani leskirouva kertoi käyneensä Eläkeliiton Yhtäkkiä yksin -kurssin leskeksi jääneille. Hänellä kurssista alkoi ”uusi elämä”. Työssäni sopeutumisvalmennuksen parissa olen usein kohdannut asiakkaita, jotka ovat kokeneet kurssin käänteentekevänä.
Sopeutumisvalmennus, jota monet järjestöt järjestävät, on vaikuttava kuntoutusmuoto. Tutkimusta aiheesta ei paljoakaan ole, mutta järjestöjen saaman palautteen ja ihmisten kertomusten valossa näin kuitenkin on. Vaikuttavuuden mittaaminen on haasteellista, kun kyseessä on ihmisten kokemus saamastaan tuesta ja annetusta tiedosta. Kokemus on niin subjektiivinen, että sen mittaamien yhteismitallisesti ja luotettavasti tuntuu toisinaan jopa mahdottomalta. Voimme vain luottaa ihmisten sanaan, heidän kokemaansa.
Jotta kurssi hyödyttäisi kurssille tulijaa parhaalla, pitäisi sen osua mahdollisimman oikeaan kohtaan ihmisen elämässä. Siihen mikä sitten on oikea kohta, ei ole yksiselitteistä vastausta. Ihmiset ovat yksilöitä ja jokaisen elämä etenee omaa rataansa. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että erosta tai leskeksi jäämisestä on hyvä olla ainakin puoli vuotta, mielellään jopa vuosi, jotta Eläkeliiton sopeutumisvalmennus hyödyttäisi parhaalla mahdollisella tavalla. Palautteen mukaan ihmisen oma tuntuma on kohtuullisen hyvä mittari, kurssi on suurimmalla osalla käyty ”kutakuinkin oikeaan aikaan”. Useammin kuitenkin liian aikaisin kuin liian myöhään.
Sopeutumisvalmennus on prosessi, jonka tavoitteena on sekä auttaa ihmistä oman elämäntilanteensa jäsentämisessä että tukea tavoitteiden saavuttamisessa. Ihminen itse toimii omaan elämäänsä asiantuntija. ”Ja ryhmä kantaa”, sanoo sopeutumisvalmennuskurssin ohjaaja. Vertaistuki toteutuu ryhmäprosessit tuntevan ammattilaisen ohjauksessa, siksi ohjaajan merkitys sopeutumisvalmennusprosessissa on huomattavan suuri. Luottamuksellisessa ilmapiirissä voidaan jakaa vaikeitakin asioita toisilleen tuntemattomien ihmisten kesken.
Tapaamani leskirouva kertoi kurssilaisten pitävän edelleen yhteyttä toisiinsa ja saavan tukea toisiltaan. Tukea, jota virallinen järjestelmä ei pysty tarjoamaan, kuten ystävyyttä ja välittämistä. Sopeutumisvalmennuksella voi siis olla ajallisesti hyvinkin pitkät jäljet. Tarinoita sopeutumisvalmennuksen merkittävyydestä on valtavasti.
Sopeutumisvalmennus menetelmänä on niin asiakaslähtöinen ja moneen taipuva, että se toimii myös ennalta ehkäisevässä mielessä. Eläkeliitossa meidän kurssilaisillamme ei välttämättä ole mitään asiaan liittyvää diagnoosia viasta, vammasta tai sairaudesta kurssille tullessaan. Kuitenkin esimerkiksi eroaminen saattaa olla ihmisen henkilökohtaisen elämän suurin kriisi, joka pitkittyessään voi johtaa masennukseen tai jopa itsetuhoisiin ajatuksiin. Jos kriisin pitenemistä voidaan yhdenkin ihmisen kohdalla ehkäistä tuomalla ihminen omiensa luo, vertaistuen ääreen, on Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:n rahoitus kuitannut ison summan säästyneinä mielenterveyspalveluina. Inhimillisen kärsimyksen vähenemisestä puhumattakaan. Erityisesti järjestölähtöinen sopeutumisvalmennus voi tavoittaa väliinputoajia ja monen järjestön kursseilla myös läheisiä, jotka eivät muutoin saa riittävästi tukea tai tietoa.
Jos arjessa kokee, ettei kukaan auta, saattaa järjestölähtöinen sopeutumisvalmennus olla ainoa saatavilla oleva kuntoutumista tukeva toimi.
Lisätietoja sopeutumista tukevista kursseista leskille, eronneille ja lapsenlapsistaan vieraannutetuille isovanhemmille:
Katja Harinen, katja.harinen@elakeliitto.fi, p. 040 7257 340
Anu Korhonen
