Agenda 2030 -tavoitteiden joukossa on omat tavoitteensa sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi maailmassa. Konkreettisimmin ne jäsentyvät viidennen päätavoitteen alle. Sen puitteissa tarkoituksena on saavuttaa sukupuolten tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia. Viides päätavoite sisältää useamman alatavoitteen, joista kenties keskeisin on naisiin ja tyttöihin kohdistuvan syrjinnän lopettaminen. Tämähän on hienoa, mutta saako ikäihmisten tilanne riittävästi huomiota?
Kehityspolitiikka ja sukupuolten tasa-arvo
Kansainvälisessä kehityspolitiikassa on jo pitkään ollut trendinä se, että niin sanotuissa kehittyvissä maissa tehtävät yhteistyöhankkeet tulee suunnitella siten, että niiden avulla parannetaan tyttöjen ja naisten asemaa. Myös Suomen kehityspolitiikka perustuu tähän. Tähän on hyvät perusteet tasa-arvon näkökulmasta, sillä esimerkiksi tyttöjen koulunkäynti kehittyvissä maissa on harvinaisempaa poikiin verrattuna. Tasa-arvovajeen lisäksi oikeus koulutukseen jää toteutumatta monilta. Maailma on tilastojen valossa mennyt kohti tasa-arvoa, mutta eteneminen on ollut hidasta ja suuria maakohtaisia haasteita esiintyy yhä. Plan International -järjestön lokakuussa 2022 julkaiseman raportin mukaan takapakkiakin on otettu muun muassa ilmastonmuutoksen, koronapandemian, konfliktien ja tasa-arvoa vastustavien liikkeiden vahvistumisen myötä.
Haasteita ja työtä siis riittää, mutta ainakin nuoriin kohdistuva huomio ja työ on käytännössä taattu. Pääsääntöisesti näin on myös aikuisten naisten kohdalla. Naisten toimeentuloon on kiinnitetty huomiota sekä Suomessa että kehittyvissä maissa. Työ lainsäädännön, normien ja toimintatapojen parantamiseksi tälläkin saralla jatkuu, sillä tehtävää on yhtä lailla Helsingissä kuin Nairobissa, vaikkakin maakohtaiset tasa-arvovajeet voivat olla hyvinkin erilaisia.
Ikäihmiset ja tasa-arvo
Onko sitten ikäihmisten keskuudessa tarvetta puhua tasa-arvotilanteesta? Tuntuu siltä, ettei maailmalla eikä Suomessa asiaa ole kovinkaan kummoisesti nostettu esiin. Ehkä tämä selittyy osin sillä, että viidennessä päätavoitteessa ei ole selvää alatavoitetta ikäihmisille. Ikäihmisten tilannetta tarkastellaan enemmänkin osana muita tavoitteita, joista maininnanarvoinen on tavoite 10, joka on muotoiltu sanoilla “vähentää eriarvoisuutta maiden sisällä ja välillä”.
Sukupuolten tasa-arvoa käsittelevä tavoite sekä siihen liittyvät alatavoitteet viittaavat vain tyttöihin ja naisiin. Joissain tilanteissa se voi hyvinkin riittää, kuten arvioitaessa esimerkiksi sitä, kuinka suurella osalla miehistä ja naisista on pääsy teknologian (etenkin älypuhelimet) pariin. Mikäli tällaisessa tutkimuksessa data on kerätty sukupuolen lisäksi iän tai ikäluokan perusteella, ongelmaa ei ole, vaan pystymme arvioimaan ikäihmisten tasa-arvoa teknologian suhteen sukupuolen näkökulmasta. Suomessa Tilastokeskus on älypuhelinkysymyksessä niputtanut yhteen ikäluokat 16-74 vuotta sekä sukupuolen. Se ei kuitenkaan kerro tarpeeksi ikäihmisten tilanteesta.
Kokonaan toinen asia kuitenkin on se, että jos kuvitteellisessa tilanteessa huomaisimme iäkkäiden naisten hyödyntävän tai käyttävän mobiililaitteiden kaltaista teknologiaa huomattavasti vähemmän ikääntyneisiin miehiin verrattuna, niin johtaisiko se mihinkään. Millaisia toimenpiteitä ja suunnitelmia tällaisten havaintojen perusteella tehtäisiin tasa-arvon edistämiseksi ja kiinnostaisiko se ylipäänsä ketään? Pitäisi kiinnostaa ainakin siinä mielessä, että monet arkiset palvelut ja järjestelmät ovat siirtyneet yhä enemmän verkkoon, mistä johtuen esimerkiksi pankkiasioiden hoitaminen ja terveydenhoitopalveluiden hyödyntäminen voivat muodostua kuluttaviksi, jos tietokonetta tai älypuhelinta ei ole.
Mitä muita asioita voidaan nostaa esiin ikäihmisten kohdalla? Suomessa omaishoitajista ja leskistä suurin osa on naisia. Millaisia ongelmia tai tasa-arvovajeita he kohtaavat? Vapaa-aikaan ja harrastusmahdollisuuksiin liittyviä haasteita ainakin. Suomessa lesken asema on melko hyvä, pois lukien avopuolisotilanteista leskiksi jääneet. Kehittyvissä maissa leskien suhteen naisten osuus leskistä on tätäkin suurempi, sillä kyseisissä maissa avioituvien pariskuntien suurehkot ikäerot ovat yleisempiä kuin Suomessa. Kehittyvissä maissa leskeksi jääminen aiheuttaa usein naisille omaisuuteen liittyviä ongelmia, sillä kulttuuri ja tavat saattavat puoltaa omaisuuden ja päätöksenteon siirtymistä miespuolisille sukulaisille. Tämänkaltaisiin ongelmiin pureudutaan muun muassa kansainvälisellä kehityspolitiikalla.
Moniperustaista syrjintää?
Iäkkäiden naisten keskuudesta voi lisäksi löytyä alaryhmiä, jotka kohtaavat vielä monin verroin enemmän tasa-arvoon liittyviä haasteita. Ei tarvitse kuin ajatella maahanmuuttajataustaisia iäkkäämpiä naisia, joille sekä kielitaito, integroituminen että työura Suomessa ovat saattaneet jäädä puutteellisiksi tai olemattomiksi. Olisi mielenkiintoista tietää enemmän heidän selviytymiskeinoistaan. Veikkaisin, että suvun ja yhteisön merkitys ovat tärkeitä keinoja.
Lisäselvityksistä ei olisi haittaa
Kuten edellä on todettu, sukupuolten tasa-arvo ikäihmisten keskuudessa on jäänyt melko vähäiselle huomiolle. Tässäkin yksi mainio keino mahdollisten muiden tasa-arvovajeiden tai epäkohtien havaitsemiseen olisi kysellä kokemuksia ja havaintoja yhä enemmän suoraan kohderyhmältä. Kannustan siis Eläkeliittoa ja sen jäsenistöä kartoittamaan tilannetta eri keinoin.
Lähdesivustoja:
Erkki Kumpula
Kirjoittaja on UFF:n kehitysyhteistyöasiantuntija ja Globaalia ja lokaalia -hankkeen koordinaattori