Kuluneet viikot ja kuukaudet ovat opettaneet meitä. Ne ovat neuvoneet meitä nöyriksi ja harventaneet niitä kaikkivoipaisuuden luuloja, joita olemme mielensopukoissa kasvattaneet. Ne ovat viestineet, että ei kaikki olekaan niin itsestään selvää kuin olemme luulleet.
Ihmisen virittämät kulissit natisevat, kun joku lepakosta tai muusta elikosta maailmanympärimatkalle lähtenyt pienenpieni ötökkä saapuu vierailulle. Ompeluseurat jäävät pitämättä, pörssikurssit heiluvat kuin kuivat pyykit narulla ja lomasuunnitelmat romuttuvat.
Olen kirjoittanut aikoinani julkaisemaani aforismikirjaseen, että rohkea paimenkin voi taittaa niskansa astuessaan lehmänkakkaan. Ehken tämä viisaus ei aivan jetsulleen tähän tilanteeseen sovi, mutta sovellettuna kuitenkin. Olemme kuin rohkeita paimenia, jotka eivät horju ennen kuin liukastuvat.
Näyttää siltä, että me saamme nöyrtyä vielä pitkään. Tasavallan vallanpitäjät ovat säätäneet meille kaikenlaisia rajoituksia epidemian leviämisen ehkäisemiseksi. Hyvä niin. Niiden seurauksena kuitenkin koronahiekkaa on mennyt talouden rattaisiin, ja suuri osa yrityksistä on todellisissa vaikeuksissa.
Hyppäsin yhtenä päivänä mielikuvituksessani ministerin housuihin, vai pitäisikö sanoa hameeseen. Jouduin sellaisen tasapainoilun eteen, että kipeää teki. Tautia vastaan pitää taistella, mutta taloutta ei saa kurittaa liikaa. Tukea pitää jakaa, ja se merkitsee taas rutosti lisävelkaa, jota maksetaan pitkään.
Kaikkien ajatusleikkien jälkeen olen tullut siihen tulokseen, ettei kehitys voi aina vain kehittyä. Ainainen riehkaiseminen rahan perässä on yhtä lyhytnäköistä kuin vesikelkan vetäminen janoisena. Tässä elämässä pitää oppia näkemään ne kauniit asiat, jotka eivät maksa mitään.
Sama pätee luonnon kanssa. Jos me ihmiset revimme siitä kaiken ja kiusaamme sitä liikaa, saattaa sieltä nousta sellainen ”ötökkä”, että sitä onkin vaikea pakoon päästä. Pelkällä kasvomaskilla ei silloin pärjätä.
Syyllistyin tässä vähän saarnaamiseen, mutta se suotakoon minulle anteeksi. Ja jos saarnani saa edes jonkun ajattelemaan, on tarkoitus jo siltä osin saavutettu. Lähtipä pieni ötökkä liikkeelle lepakosta tai käärmeestä, sillä on valtava voima. Se on pannut ison ihmisen polvilleen.
Lopuksi pieni kevennys, joka ei sinänsä liity asiaan mitenkään. Tiedättekö, mitä lappilainen tekee, kun se huomaa eksyneensä kairaan. Se lähtee kuulkaa kotiin.
Mauno A. Virtanen
Anna palautetta kirjoituksesta:
mauno.virtanen(at)hotmail.com