Thumbnail

Tästä tänään 18.12.2020

Julkaistu 18.12.2020

Ajelin kotiin piirin syyskokouksesta ja ihmettelin yhtä asiaa. Miten kaikki oli sujunut niin sopuisasti? Yleensä kokouksessa ruvetaan kärttämään joskus tyhjänpäiväisestäkin asiasta, jotta saadaan pieni ”mielipiteenvaihto” aikaan. Nyt sellaista ei tapahtunut, vaan kaikki sujui todella näppärästi ja asiat saatiin päätökseen.

En toki tarkoita, etteikö asioista saa keskustella. Saa, ja niin pitää myös tehdä. Tämänkertainen sopuisuus oli kuitenkin niin täydellistä, että se kiinnitti huomioni. Koolla oli yksi iso joukko, joka yhdessä halusi viedä asioita eteenpäin. Puheenjohtajalle tuli hyvä mieli.

Ilta pimeni ja oli hyvä ajosää. Siinä nelostietä myötäillessä kääntyivät ajatukset kuin varkain takavuosien jouluihin. Muistin hyvin, kuinka yhtenä jouluna ystävällinen hevosmies haki perheemme juhlaan oikein hevosvoimalla.

Vieläkin muistan sen tunnelman. Istuimme tiiviisti kirkkoreessä lämpimien vällyjen alla. Taivaalta leijui kevyttä pakkaslunta. Tähdet kimmelsivät ja aisakello soitti tunnelmallista musiikkiaan. Muutaman kilometrin matka koululle oli kuin matka lumiseen satumaahan.

Juhlassa esitettiin ohjelmaa. Jokainen jännitti vuoroaan, mutta kun oma esitys oli ohi, valtasi mielen vapauttava riemu. Pukkikin kävi ja toi jokaiselle pienen ruskean paperipussin. Sisällä oli muistaakseni omena ja pari piparkakkua. Mutta se omena ei ollut mikään tavallinen omena. Se oli jouluomena, joka maistui taivaalliselta.

Pitkällä suoralla mieleen tulee toinen joulumuisto. Saimme viettää yhden joulun tyttären perheen luona Kaliforniassa San Franciscossa. Siellä kokemani joulukirkko oli niin erilainen, että se on jäänyt ikuisesti muistin syövereihin.

Perhekirkko pidettiin isossa ja komeassa katedraalissa keskellä suurkaupunkia. Jo valtava kirkkosali sai maalaispojan haukkomaan henkeään. Myös joulukirkon ohjelma oli hieman erilainen. Pikku paimenet rooliasuissaan, osa isän tai äidin sylissä, taluttivat kirkkosaliin mm. aivan oikean aasin ja lampaita.

Eläimet käyttäytyivät toimituksen ajan sen vaatimalla hartaudella Ne toivat tilaisuuteen kuitenkin jotakin sellaista aitoutta, jota en ollut aiemmin kokenut. Lasten silmät loistivat. Joulun sanoma avautui ilmeisesti heillekin kirkkaana. Niin myös meille, sillä virret  olivat tuttuja, vaikka ne laulettiinkin englannin kielelllä.

Joulumuistoja on paljon. Tänä jouluna juhlaa vietetään pienimuotoisesti pienissä piireissä. Se ei kuitenkaan sanomaa himmennä. Kun turha hulina jää pois, voi rauhoittua miettimään, mikä tässä elämässä loppujen lopuksi on tärkeää.

Rauhaisaa joulunaikaa teille jokaiselle ja siunattua ensi vuotta.

 

Mauno A. Virtanen

Anna palautetta kirjoituksesta:

mauno.virtanen(at)hotmail.com