Kyllähän se koskettaa, jos kukaan ei kosketa. Edesmenneen runotaiturin Nestori Kellokummun taannoisen runoillan teema on osuva ja puhuttelee meitä varsinkin tänä aikana. Koskettamisen merkitystä pohdin tämänkertaisessa seminaarissani keinutuolissa kotona.
Istuin tuossa runoillassa muutaman kymmenen ihmisen kanssa. Paikka oli pieni ja intiimi tila Sallan kirkonkylällä. Tunnelma oli todella vahva. Olin ajanut paikalle puolentoista sataa kilometriä, mutta jokainen kilometri kannatti taivaltaa. Sen tiesin tilaisuuden jälkeen.
Nestori julkaisi kymmenkunta runokirjaa. Hän osasi puhua tunteista sellaisella voimalla, ettei kuulija tai lukija voinut sitä noin vain sivuuttaa. Minulla oli onni tutustua mieheen, ja pian meistä tuli hyvät ystävät. Yhteisillä kalaretkillämme saatoimme tulilla keskustella pelkillä runoilla. Jos joku olisi sen nähnyt, olisi meitä hulluiksi luullut.
Ainakin minulle on nykyinen tilanne aiheuttanut varsin vakavan vaivan: halausvajauksen. Olen tottunut halaamaan tuttuja, kun olen näitä pitkästä aikaa nähnyt. Halaus on lämmin tapa tervehtiä eikä siihen mitää ”tuhmaa” sisälly.
Nyt olen surullisena katsellut, kun vaikkapa EU:n poliitikot kolistelevat kyynärpäitään yhteen toisensa nähdessään. Toiset taas nyökyttelevät kädet yhteen liitettyinä kolmen metrin etäisyydeltä aasialaiseen tapaan.
Näkymä on kuin suoraan jostakin tieteiselokuvasta. Kaikki kuljeskelevat maskit naamalla, eikä kukaan pääse lähellekään toista. Uskon, ettei halausvajaus ole näinä aikoina pelkästään minun vaiva.
Halausvajaus voi pahimmillaan kehittyä todella vakavaksi puutostaudiksi. Siihen sairastunut voi alkaa tuntea itsensä yksinäiseksi tai pahimmillaan jopa masentuneeksi. Kyynärpäiden kolistelu ei oloa helpota, se pikemminkin pahentaa tilannetta.
Ikävä kyllä kaikki tämä tapahtuu juuri nyt, kun suomalainen mieskin vähitellen on uskaltautunut menemään toisen lähelle. Jättääkö korona sellaisen jäljen, että arimmat palaavat taas halauksen sijasta kaukaa huudettuun heippaan.
Kyllähän se koskettaa, jos kukaan ei kosketa. Nestori osasi panna oikeat sanat riviin. Lauluntekijä puolestaan tunnusti, että ihmisellä on ikävä toisen luo.
Näen valkoisella hangella joutsenia, kaulat rakkaudensolmussa pareittain. Näin olen itse läheisyyttä yhdessä runossani kuvaillut.
Yksi lohduttava seikka tässä ajassa kuitenkin on. Kotona ei kuitenkaan tarvitse tyytyä vain kyynärpäitä kolistelemaan.
Mauno A. Virtanen
Anna palautetta kirjoituksesta:
mauno.virtanen(at)hotmail.com