Etätyö on noussut arvoon arvaamattomaan näinä poikkeusaikoina. Töitä paiskitaan kotiympyröissä ja mökeillä eri puolilla tasavaltaa. Uskallan kuitenkin väittää, että olen suoriutunut etätyönä sellaisesta hommasta, joka saattaa herättää ihmetystä.
Nyljin nimittäin mateen etänä. Joku ystävällinen ihminen kiikutti meille koukusta juuri nostaneensa mateen eli matikan juuri silloin, kun olin parin päivän työreissulla toisella paikkakunnalla.
No vaimo siitä sitten soittamaan, että mitäs nyt matikalle tehdään. Minä sanoin, että sehän pitää suolistaa ja nylkeä. Ensin puhelimesta kuului kauhistunut huokaisu, mutta kun asiaa hieman pehmittelin, rohkea nainen tarttui toimeen.
Minä annoin puhelimessa koko ajan neuvoja, ja kumppani eteni sen mukaan. Suolet saatiin kartanolle, ja kun vaimo sai pihdeillä oikean otteen, nahkakin kalasta irtosi. Sitten annoin pikakurssin siitä, miten maukas matikkasoppa syntyy ja lupasin tulla seuraavana päivänä kotiin.
Keitosta tuli hyvä. Vietimme yhdessä rattoisan tuokion keittiön pöydän ääressä. Kumppani totesi kuitenkin, että vaikka etätyö on kuinka muodikasta, ei hän toista nahkaa matikan niskasta enää koskaan kisko.
Suomi on pitkä maa. Samaan aikaan, kun Raimo tervailee venettään Uudellamaalla, meillä Lapissa hiihtokelit ovat parhaimmillaan. Aurinko häikäisee, hanget hohtavat ja ensimmäiset joutsenet palaavat pohjoiseen.
Kevät on hienoa aikaa. Kun lumet hupenevat, ja luonto herää, se on kuin uuden alku. Kun silmut turpoavat puissa ja virrat vapautuvat, vapautuu myös ihmisreppanan mieli.
Kesä tulee tänäkin vuonna, suloinen suvi.
Mauno A. Virtanen
Anna palautetta kirjoituksesta:
mauno.virtanen(at)hotmail.com