Yhdessä laulussa sanotaan, että mustikan poiminta on mukavaa toimintaa. Siinä kun voi ajatella kaiken maailman asioita. Totta on, mutta minä vaihdan mustikat hilloihin. Kun pyllistelee keltamarjoista notkuvalla jängällä, voi todellakin ajatella aivan mitä haluaa. Kukaan ei huutele väliin. No ehkä joskus röyhkeä korppi keskeyttää.
Leikkasin tuossa juhannukseksi nurmikon. Minulla ei ole mitään päältäajettavaa, vaan sellainen vanhanaikainen pärrä, joka kävelyttää miestä pitkin kartanoa. Leikkuuhommissa huomasin, että myös pärrän perässä käveleminen antaa mahdollisuuden ajatusten vapauteen. Pidin yhden miehen seminaariani ulkoilmassa, vaikka korona onkin hieman hellittämässä.
Pohdiskelin, että ihminen on hyvään tottunut. Ei se juuri huomaa kaikkea sitä, mikä sillä on. Aina se vain haluaa lisää. Ja asioiden arvon se oivaltaa vasta sitten, kun joku puuttuu tai tilanteeseen tulee oleellinen muutos.
Ajatellaanpa vaikka terveyttä. Kun olemme kunnossa, emme juuri uhraa ajatustakaan hyvinvoinnillemme. Terveyden arvon oivallamme vasta sitten, kun oma kroppa rupeaa krenaamaan. Tämä välähti minulle, kun astuin johonkin kuoppaan, ja vanha polvivaiva ilmoitti ilkeästi olemassaolostaan.
Sammutin koneen ja istuin pihatuolille. Näe poika hyvät asiat. Niin sanoin puoliääneen itselleni ja katselin ympärilleni. Lapin suvi helli ihoani, käki kukkui joen takana, ja minä koin jonkinlaisen valaistumisen. Istun oman kotini pihalla, minulla on vaimo ja lapset ja lastenlapset, on ruokaa ja juomaa, on iso kirjahylly täynnä kirjoja. Ja Hilla, aina valmis lenkkikaveriksi.
Säikähdin melkein itsekin, kun hyppäsin pystyyn sellaisella vimmalla, että puutarhatuoli oli kaatua. Lupasin, että en enää marise tyhjänpäiväisistä. Ryhdyn näkemään elämän hyvät puolet. Ei muuta kuin pärrä käyntiin ja menoksi.
Niin se vain todellakin on, että asioiden arvo paljastuu vasta sitten, kun niitä ei ole. Väki on koronakriisin aikana kaivannut kovasti yhdistyksemme toimintaa. Vasta nyt olemme oikeasti tajunneet, kuinka mukavaa pelkkä yhdessäolo voi olla.
Nyt olen voinut kyselijöille jo kertoa, että ainakin näillä näkymin viheliäinen virus alkaa hellittää ja pääsemme kohta puuhastelemaan kaikenlaista.
Panen tähän loppuun omatekoisen aforismini. Älä viritä viuluasi niin kauan, että yleisö lähtee. Nyt kaikki soittamaan ja ideoimaan toimintaan kaikenlaista uutta.
Mauno A. Virtanen
Anna palautetta kirjoituksesta:
mauno.virtanen(at)hotmail.com