Joka aamu toistuvat koiralenkit ovat samalla yhden miehen seminaareja, joissa pohdin mitä moninaisimpia maailman asioita. Eilen aamuaurinko helli, hieman tuulahteli lounaasta, järripeipot pitivät konserttiaan ja vuolaana virtaava joki kuohui viestiä luonnon voimasta. Eikö tämä ollut onnea?
Mitä se onni oikeastaan on? Ei se ole mikään suuri möhkäle, jota voi yrittää pyydystää. Se on pikemminkin pieniä murusia, joita keräämällä oppii tajuamaan, että elämä on pienistä vastoinkäymisistä huolimatta ihana asia.
Nuoruusajan onnenmurunen oli tietenkin rakkauden voima, joka sai sukat pyörimään jaloissa. Nyt, kun on elänyt saman ihmisen kanssa viisikymmentä vuotta, pysyvät sukat jo jaloissa. Silti onni on yhä läsnä, ehkäpä kypsempänä ja jotenkin rauhallisempana.
Itse koen löytäneeni melkoisen onnenmurusen, kun pääsen tutulle joelle kauas pikiteistä. Keskiyön aurinko värjäilee vaaran kuvetta, yölintu virittelee huiluansa ja veden yllä tanssivat usvaneidot. Juuri silloin siimassa tuntuu kuin sähköisku, ja pian kauniin kalan kylki välähtää vedenpintaa vasten.
Herään muistoistani ja jatkan matkaani. Hilla nuuhkii polun varrelta kaikenlaisia tuoksuja. Sitten se vilkaisee minua, ja olen melkein varma, että se hymyilee. Siis koira hymyilee. Sen täytyy olla onnellinen koira, joka on löytänyt koirien murusia.
Samalla polvessa vihlaisee. Se on kipuillut jo jonkin aikaa, mutta toistaiseksi olen tullut sen kanssa toimeen. Siitä pääsenkin pohdinnassani lopputulemaan, jota aina ei huomaa. Onni todellakin on se, että saa olla kohtuullisen terve. Tätä asiaa ei vain yleensä oivalla ennen kuin jokin paikka rupeaa renklaamaan.
Tulemme tulvaniityn reunaan ja pääsemme seuraamaan vesilintujen iloista kuhertelua. Luontokappaleet eivät häpeä näyttää, että elämä on ihanaa. Ne eivät valita eivätkä narise. Se on meidän ihmisten tapa kiittää elämästä ja onnesta.
Ehkäpä viimeiset pari kuukautta ovat opettaneet meitä onnenmurusien löytäjiksi. Kun paluu uuteen normaaliin on tapahtunut, saattaa monien asioiden arvo kirkastua meille entistä paremmin. Silloin huomaamme senkin, että viheliäisestä vitsauksesta voi olla myös jotakin hyötyä.
Onni on loppujen lopuksi pienistä asioista kiinni. Sen voi löytää vaikka siitä, kun saa kaurapuuroonsa voisilmän.
Tulemme Hillan kanssa kotiovelle. Seminaari on tältä päivältä päättynyt.
Mauno A. Virtanen
Anna palautetta kirjoituksesta:
mauno.virtanen(at)hotmail.com