Thumbnail

Tästä tänään 29.9.2020

Julkaistu 29.9.2020

Ajelin iltahämärissä Rovaniemeltä kotiin. Vuojärvellä tielle tolvasi porotokka ensin vasemmalta puolelta ja sitten toinen oikealta puolelta. Jouduin tekemään melkoisen hätäjarrutuksen. Selvisin tilanteesta säikähdyksellä. Äkkijarrutuksesta sain kuitenkin aiheen tämänkertaiseen seminaariini.

Autolla yksin ajellessaan on helppo pohdiskella syvällisiäkin aiheita. Nyt mietin äskeistä tilannetta. Jos en olisi reagoinut nopeasti ja painanut voimallisesti jarrupoljinta, olisivat porot ja autoni keula kohdanneet. Jälki olisi voinut olla todella rumaa.

Tästä pääsinkin sitten nykytilanteeseen ja siihen viheliäiseen koronaan. Keskityin aiheeseen muutaman kilometrin ajomatkan verran ja tulin lähes vakuuttuneeksi, että joku painaa nyt voimallisesti jarrua tässä meidän ihmisreppanoiden elämässä.

Meidän kiire ja ryyhältäminen, ahneus ja tavaran kasaaminen on saanut vähitellen sellaiset mittasuhteet, että vauhtia on hillittävä. Meno ei voi kauhtua loputtomiin, välillä tarvitaan jarrutusta. Ja se on juuri nyt meneillään.

Melkein hätkähdän, kun huomaan nopeusmittarin. Nostan kaasujalkaa vähän ja saan neulan näyttämään yhdeksääkymppiä. Jo tuokin menon hillintä saa ajoni hieman turvallisemmaksi. Sama se pätee tällä suuremmalla elämäntiellä.

Koronajarrun ovat huomanneet varmasti kaikki yhdistyksissä toimivat. Tilaisuuksia on lähes mahdoton järjestää ja tutuiksi tulleita kuvioita on pakko karsia. Maskit ja turvavälit eivät kaikkea pelasta. Se on  käynyt selväksi, kun olemme suunnitelleet vanhustenviikon ohjelmaa.

Pahinta tässä on epävarmuus. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan tilanne jatkuu ja milloin mahdollisesti rokote on valmis.  Epävarmuus on ihmiselle ahdistavaa. Sen me varmasti kaikki olemme kokeneet, kun vain uskallamme tunnustaa.

Ei tästä kuitenkaan pidä masentua, vaan tilanne pitää vain hyväksyä. Jossakin painetaan nyt jarrua ja meidän tulee vain  tyytyä hiljaisempaan kyytiin. Kyllä se aurinko sieltä vielä esiin tulee ja matka jatkuu kirkkaammassa säässä tällä elontiellä.

Jos katsoo koko ajan karttaan, voi eksyä. Näin olen joskus aforismissani viisastellut. Välillä kannattaa aina katsella sivullekin, että on selvillä, mitä siinä ”isossa kuvassa” oikein tapahtuu.

 

Mauno A. Virtanen

Anna palautetta kirjoituksesta:

mauno.virtanen(at)hotmail.com