Kyllähän me melkoisia porsaita olemme. Kävin tuossa lähikaupassa ja jouduin kiinnittämään huomiota kulkureittini viitoitukseen. Kävelyväylän reunalla lojui varmasti kymmenittäin käytettyjä kasvomaskeja. Toki siellä muutakin roinaa oli.
Kuvittelin, mitä miettii ihminen, joka kaupassa asioinnin jälkeen tempaisee maskin kasvoiltaan ja linkoaa sen suoraan luontoon kulkureittinsä varrelle. Vai miettineekö yhtään mitään. Nuo maskit eivät heti tuolta luonnosta häviä, vaan jonkunhan ne on kerättävä sieltä pois.
Kaupat ovat kiitettävästi panneet roskapönttöjä oviensa viereen, mutta monet asiakkaat näyttävät sivuuttavan ne päästäkseen heittämään tartuntasuojansa suoraan luontoon. Nuo samat ihmiset saattavat illalla asettua läppärinsä ääreen kirjoittaakseen paikallislehteen suorat sanat koirankakoista.
Olemme me porsaita muutenkin. Yhdellä kävelylenkillä tein inventaarion siitä, mitä kaikkea roinaa kadun varrella näkyi. Kirjo oli melkoinen ja ulottui alushousuista termospulloon. Olen törmännyt metsäautotien varrella myös omatekoisiin kaatopaikkoihin, joihin on kasattu jopa käytettyjä sohvakalustoja ja tarpeettomia jääkaappeja.
Olen nähnyt senkin, että autoansa puhtaana pitävä kulkija heittää matkan varrella kokonaisen roskapussin tien varteen. Siinä lentelevät sulassa sovussa nakkipaperit ja muovipullot kevättuulen vietäviksi. Kuljettaja ilmeisesti on niitä ihmisiä, jotka ajattelevat, että ongelmaa ei ole sen jälkeen kun sen saa silmistään pois.
Kierrättäjinäkin me olemme lyhytnäköisiä. Jos kierrätysastia on täysi, me panemme jätteemme siihen säiliön viereen. Siitä kevättuuli sitten ne nappaa ja levittelee pitkin pihoja.
Sangen kummalliselta kuulosti totuus koko kierrätyksestä. Televisio-ohjelmassa kerrottiin, että kun kansa kerää kuuliaisesti muovijätteen sille varattuun paikkaan, tulee tyhjennysauto ja vie tavaran suoraan poltettavaksi. Julkisuudessa puhutaan, että keräysmuovista peräti 70-80 prosenttia päätyy uudelleen käytettäväksi, mutta tuon ohjelman mukaan todelliset määrät ovat vain puolet tästä.
Kevätaurinko paljastaa karulla tavalla kaiken sen roskan, minkä me katujen varsille heitämme. Toivoa sopii, että jokainen meistä havainnoitsijoista tuntisi näyn nähdessään pienen pistoksen omassatunnossaan. Eivät ne roskat sinne itsestään joudu, joku meistä niitä sinne kylvää.
Nyt kannattaa käydä kävelyllä. Luomalla silmäyksen reitin varrelle saa kuvan siitä, mitä kaikkea luontoon on talven aikana viskottu. Tavaran runsaus saattaa yllättää. Ei sellaiset määrät sopisi edes porsaan karsinaan.
Mauno A. Virtanen
Anna palautetta kirjoituksesta:
mauno.virtanen(at)hotmail.com