Olen Riitta 61 v. Teen tällä hetkellä konsulentin töitä muutamia päiviä kuukaudessa. Pitkälti yli 30 -vuotta olen ollut kaupan alalla töissä. Viimeiset kymmenen vuotta olin osastopäällikkönä, sitä ennen myin tietotekniikkaa, televisioita ja puhelimia, eli kaikkea teknistä ja kiinnostavaa, jossa pitää aina pysyä kehityksessä mukana.
Minulla on kolme nyt jo aikuista poikaa, jotka kaikki ovat teknisen alan ammattilaisia. Myös se on varmaan osaltaan edesauttanut kiinnostuksen säilymistä tekniikkaan. Ensimmäisenä tietokoneena perheessämme oli Commodore 64. Siitä taival on alkanut ja koneet ovat vaihtuneet useaan kertaan vuosien varrella. Tällä hetkellä minulla on käytössä tänä vuonna hankittu pöytätietokone, kannettava tietokone, tabletti ja Iphone älypuhelin. Kaikille laitteille on oma aikansa ja paikkansa.
Työni loppui ennalta arvaamattomasti, reilu vuosi sitten Kodin Ykkösen konkurssiin. Mietin tuolloin, miten elämääni jatkaisin. Ei ollut vielä aika, eikä halu jäädä vain kotiin toimettomana. Mietin vaihtoehtoja ja muistelin, miten olin pitänyt siitä, kun myin tietokoneita ja puhelimia. Samalla sain auttaa ihmisiä monissa laitteisiin liittyvissä kysymyksissä. Ajattelin voisiko se olla asia, johon voimavarani voisin suunnata ja hyvin pian huomasinkin, miten paljon tarvetta ikäisilläni ihmisillä oli tietotekniikan oppimiseen.
Hakeuduin eläkeläisryhmän jäseneksi ja sitä kautta pääsin yhtenä vetämään tietotekniikkakerhoa. Kerho kokoontuu joka toinen viikko ja siellä ihmisillä riittää kysyttävää ja oppimishalua. Koen tämän tehtävän hyvin läheiseksi itselleni. On mukavaa jakaa tietoa, jota on karttunut vuosien varrella. Kävin lukuisia alan koulutuksia työurani aikana. Aloin saada myös pyyntöjä kotikäynneistä, joissa käyn henkilökohtaisesti auttamassa ihmisiä erilaisissa tietoteknisissä ongelmissa. Tämä työ on hyvin antoisaa, kun huomaa toisen oppivan ja iloitsevan uusista taidoistaan. Ehkä voisin vielä perustaa oman pikku yrityksenkin tämän pohjalta…
Yritän aina sanoa ihmisille, että kukaan ei opi kaikkea hetkessä. Kun pienin askelin etenee ja rohkeasti kokeilee, pysyy kehityksessä mukana, eikä mikään askel tunnu liian suurelta kerralla otettavaksi. Yli viisikymppisenä K-ryhmän ”Mestarimyyjä” -kisan haastattelussa pronssinen pokaali kädessäni sanoin: ”olen elävä esimerkki siitä, että ikuinen oppiminen ei katso ikää, vaan se kuuluu olennaiseksi osaksi elämänhalua” ja uskon samaan vieläkin. Yritän kulkea silmät avoinna ja oppia joka päivä jotain. Tiedän, että on valovuosi välissä, jos verrataan tämän päivän huippuosaajan ja tavallisen ihmisen taitoja. Itse kuitenkin ajattelen, että riittää, kun pitää taitonsa sellaisella tasolla, että pärjää jokapäiväisen elämän haasteissa. Pitää olla itselleen armollinen.
Harrastan monenlaista muutakin kuin koneen vieressä istumista esim. Lavista, Ladyjumppaa, Bodybalancea, avantouintia. Kuulun hyväntekeväisyysjärjestö ”Lions Ladyjen” ja ”EL-Nousiaisten” hallitukseen, sekä Vapaaehtoiseen Pelastuspalveluun. Kesällä lomailen mieheni kanssa asuntoautolla, jonka hankimme parisen vuotta sitten. Vaihdoimme 25-vuotta kestäneen veneilyharrastuksen pyörien päälle, eikä olla ainakaan vielä kaduttu.
Haluan kannustaa kaikkia avoimin mielin tutustumaan tietotekniikan maailmaan. Se on tehty ihmisille avuksi ja hyödyksi arjen asioissa, ei pelottamaan tai haittaamaan elämää. Maailma kulkee joka tapauksessa eteenpäin, meidän pitää vaan päättää pysymmekö mukana.
Teksti: Riitta