Vanhan sanonnan mukaan yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Televisio, elokuva ja erilaiset videoformaatit näyttävät meille kymmeniä kuvia sekunnissa, jolloin sanoja mahtuu lyhyeenkin videotallenteeseen tuhansia. Elokuva onkin yksi merkittävimmistä taidemuodoista 1900-luvulla, sillä se on alkuajoista lähtien mahdollistanut katsojille kanavan tutustua eri ilmiöihin ja kulttuureihin. Elokuva mahdollistaa myös ilmiöiden kriittisen tarkastelun, joka on hyvälle medialukutaidolle ominainen piirre.
Elokuvista tulee helposti mieleen ison rahan ja koneiston tuottamat kokonaisuudet, mutta yhtä lailla elokuva voi olla yhden ihmisen ilmaiseksi tuottama muutaman minuutin kokonaisuus YouTube-videopalvelussa. Monet saavatkin jo rahaa tuottamalla videokurkistuksia arkeensa ja julkaisemalla niitä eri videopalveluissa, eli tubettamalla.
Video on nykypäivänä kuin kynä, jolla voidaan kirjoittaa faktaa tai fiktiota, runoja tai päiväkirjaa. Videon tuottaja valitsee itse sen näkökulman, jonka hän haluaa kuvaamastaan aiheesta esittää. Elämäntarinat saadaan talteen kertomalla, jolloin katsojalle välitetään sanojen lisäksi tunne. Hyvä tarinankertoja on myös elämys. Monet ovatkin tallentaneet videolle tarinoita alkuperäisten kertojien kertomina, jotta itse tarinan lisäksi kertojakin jää elämään.
Digitalisaation myötä videointilaitteet ovat kaikkien saatavilla. Videon tuottamisen välineeksi riittää mikä tahansa videokuvaa tallentava laite, kuten älypuhelin, digitaalinen kamera tai tabletti. Työ opettaa tekijäänsä parhaiten runoilemaan, kunhan ensin tutustuu siihen, miten päin kynää pidetään kädessä. Ja mikä parasta, elokuvien katselu opettaa elokuvasta itsestään. Jokainen on oman elämänsä tähti – Miltä juuri sinun elokuvasi näyttää?
Teksti: Outi Laiti