Eräänä sunnuntaiaamuna Helsingissä
Vanha Citroen, jonka iskunvaimentimet ovat luultavasti yhtä iäkkäät kuin autokin, vuodelta 1996, keinahtelee hissukseen pitkin Mannerheimintietä. Kadut ovat hiljaiset ja ihan kuin pienessä ristiaallokossa auto pomppii eteenpäin noin 8 solmun tuntinopeudella kohti Pikku Huopalahtea. ”Kapteeni Oilimo toivottaa teidät tervetulleiksi laivaan, wellcome on board”, höpötän itsekseni. Valvotun yön jälkeen kapteenia hihityttää.
Vakavasti puhuen, on silkkaa ylellisyyttä tulla kotiin yövuorosta autolla, joka mielestäni täyttää kaikki autolle asettamani vaatimukset: se kuljettaa minut paikasta a paikkaan b, on vakuutettu ja leimaakin on jäljellä syyskuun loppuun asti. Vielä parempaa on se, että auto ei ole minun. Vanha Citroen on nimittäin eräänlainen osuuskunta-auto. Se nukkuu tallissani ja sitä käyttää lisäkseni kaksi muutakin henkilöä. Autosta hyötyvät siis kolme naapuria ja vie se kauppareissulle välillä muutaman muunkin. Autolla kuljetetaan välillä soittimia, välillä ruokaa tai kierrätysvaatteita, toisiaan taas viedään koiria eläinlääkäriin tai lapsia harrastuksiin. Lisäksi tallista sitikan vierestä, saa neljäs naapuri skootterilleen talveksi majapaikan.
Pääroolissa tänään ei ole kuitenkaan vanha Citroen vaan se, mitä auto tässä tarinassa edustaa: osoitusta yhteisöllisyydestä, sosiaalisesta pääomasta. Yhteys toisiin ihmisiin on nimittäin meille kaikille tarpeellista ja välttämätöntä. Voitaisiin sanoa, että yhteisöllisyys kuuluu inhimillisyyteen. Ihminen on olemassa vain toisten kautta ja kehittyy persoonaksi ihmissuhteissaan. Olemme riippuvaisia toisistamme aina, enemmän tai vähemmän, halusimme tai emme.
Yhteisöllisyys ja sosiaalinen pääoma
Yhteisöllisyyden perusedellytyksiä ovat muun muassa luottamus kanssaihmisiin, toiminnan ja tekemisen vapaus sekä yhteisyyden tuottama hyvinvointi. Yhteisöllisyyttä ei synnytetä pakottamalla eikä se pysy hengissä hoitamatta. Ihan niin kuin kaikki muutkin ihmisten väliset siteet ja sopimukset. Luottamus pitää ihmisten keskinäisiä suhteita koossa liiman tavoin. Mitä suurempi perusluottamus on, sitä helpompi on toimia yhdessä ja keskittyä olennaiseen oli kyse sitten perheestä, parisuhteesta, kylästä tai jostain vielä isommasta kokonaisuudesta.
Epäluottamuksen terveydelle haitallinen vaikutus on suurempi kuin lihavuuden ja samaa tasoa kuin tupakoinnin–ihan pienestä haitasta ei siis ole kyse, toteaa Markku Hyyppä (2005) kirjassaan Me-hengen mahti. Syrjäytyminen on yhteisöllisyyden eli sosiaalisen pääoman kääntöpuoli ja yksinäisyys vaarantaa terveyden. Onko yksinäisyys ja syrjäytyneisyys seurausta sosiaalisen pääoman menetyksestä taloudellisen pääoman tavoittelussa? Minne on kadonnut kuuluisa talvisodan henki? Olemmeko me suomalaiset liian individualistisia kollektiivisuudelle ja sen tuomille hyödyille?
Elämää Pikku Huopalahdessa
Eri kulttuurien yhteisöllisyydessä on merkittäviä eroja. Toistakymmentä vuotta Espanjassa espanjaksi asuneena on sanottava, että espanjalaiseen kulttuuriin kuuluva arkisosiaalisuus nostaa huomattavasti ainakin oman elämäni laatua. Päivittäiset kohtaamiset kanssaihmisten kanssa kaduilla ja kuppiloissa tekivät elämästäni Madridissa merkittävän paljon parempaa.
Nyt asun Pikku Huopalahdessa Helsingin kaupungin vuokratalossa. Asuinpaikassani minua viehättää paitsi sen sijainti keskustaan nähden, vihreät puistoalueet ja meren läheisyys, hyvät kulkuyhteydet ja yllätys, yllätys – sen yhteisöllisyys. Tunnen lähes kaikki naapurini, joiden juuret ulottuvat joka maanosaan ja puolet tästä pikkukylästä muutenkin. Kohtaamiset lasten ja koirien kautta tutuksi tulleiden ”kyläläisten” kanssa rikastuttavat arkeani päivittäin. Talostamme löytyy lapsille hoitajia, koirille ulkoiluttajia ja mummoille kaupassa kävijöitä. Asustaapa tallissani se osuuskunta-autokin.
Muutama syksy sitten huolehdin useamman kuukauden yläkerran vanhan rouvan lääkityksestä. Tämä ihana adoptiomummomme paistoi lapsille välillä pullaa tai kutoi sukkia vastapalvelukseksi, jota ei häneltä koskaan pyydetty, mutta joka otettiin ilolla vastaan. Sukkien kutominen sai hänet selvästi tuntemaan itsensä tärkeäksi ja antoi hänelle mahdollisuuden tuntea olevansa kanssani tasoissa ja tasa-arvoinen, oman elämänsä aktiivinen toimija eikä vaan passiivinen auttamisen kohde.
Ystäväni väittävät, että olen henkilönä sellainen, että synnytän yhteisöllisyyttä ympärilleni minne ikinä menenkin. Niin tai näin, olen ilokseni huomannut, ettei tämän tyylisen yhteisöllisyyden rakentaminen ympärilleen ole siis näilläkään leveysasteilla täysin mahdotonta. Meininki meidän talossa on sen verran hyvä, että se estää minua muuttamasta.
Yhteisöllisyyden edut
Kansalaisten vapaaehtoinen toiminta on demokratian perusta. Vapaaehtoisuuden positiiviset vaikutukset ulottuvat laajalle. Sen lisäksi, että vapaaehtoisuudella ja yhteisöllisyydellä on myönteinen vaikutus yksilön hyvinvointiin ja terveyteen, siitä on kiertoteitse taloudellista hyötyä koko kansalle. Vapaa-ajan aktiivinen käyttäminen pitää ihmiset hengissä edellyttäen, että näihin aktiviteetteihin sisältyy vuorovaikutteisuutta ja vastavuoroisuutta. Puhdas kuntoliikuntakaan ei ole tutkimuksissa osoittautunut maineensa veroiseksi terveyden ylläpitäjänä vaan liikunnan positiiviset terveysvaikutukset tulevat parhaiten näkyviin ryhmäliikunnan eri muodoissa.
Hämmästyttävän monet ikäihmiset toimivat vapaaehtoisina erilaisissa järjestöissä ja yhteisöissä. Eläkeliiton vapaaehtoistoiminnan kirjoissa on n. 10 000 henkilöä. Vapaaehtoisten tekemä mittaamattoman arvokas työ eri sektoreilla hoitaa myös heidän omaa terveyttään. Vapaa-aikanaan harrastuksissa, kulttuuririennoissa ja yhdistystoiminnassa viihtyvät Suomen kansalaiset elävät monta vuotta kauemmin kuin passiiviset kanssaihmisensä. Siinäpä hyvä syy liittyä vaikkapa Eläkeliiton jäseneksi! Vapaaehtoinen kansalaistoiminta on tehokasta elämän eliksiiriä.
Koulutusta, kiitosta ja kannustusta
Vapaaehtoistyön ja yhteisöjen tukeminen on tärkeä tehtävä. Eläkeliiton keskustoimistossa mietitään vapaaehtoisille kuumeisesti uusia virkistyksen, tunnustuksen jakamisen ja kouluttamisen muotoja. Vapaaehtoisille tarjottu tuki ylläpitää toiminnan aktiivisuutta sekä lisää yhteisöllisyyden tunnetta. Hyvinvoivat yhteisöt tukevat julkista palvelujärjestelmää ja sosiaalinen aktiivisuus edistää yksilöiden hyvinvointia ja terveyttä muun muassa paikkaamalla iän mukanaan tuomia roolimenetyksiä. Ryhmään kuuluminen tuo ihmisen elämään yhteenkuuluvuuden, arvostuksen ja kiintymyksen tunteita. Mahdollisuus sekä aktiiviseen osallistumiseen että oman osaamisen käyttämiseen yleishyödyllisesti voi toimia merkittävänä itsetunnon ja -arvostuksen kohottajana. Jokainen meistä haluaa tuntea olevansa tarpeellinen ja hyödyllinen yhteisönsä jäsen.
Historiallisesti yhteiskunnallisia ilmiöitä tarkastellessa on huomattavissa selvää aaltoliikettä. Toivoa sopii, että yhteiskunnan rahapussin nyörien kiristyminen ja historiallinen aaltoliike heilauttaisi yhteisöllisyyden uuteen kasvuun ja nostaisi sen arvossaan sille kuuluvalle paikalle. Että välitettäisiin taas toisistamme eikä käveltäisi yhdenkään kanssaihmisen hädän ohi. Yhdessä meissä on voimaa.
Heidi Oilimo
