Tämä blogi on tuotettu osana ÄijäVirtaa – projektia (2016–2018).
Professori Juho Saari on todennut, että yksinäisyyttä voidaan pitää monien hyvinvointiin ja terveyteen liittyvien ongelmien juurisyynä. Mikään muu tekijä ei selitä hyvinvoinnin ja terveyden alenemista yhtä vahvasti kuin yksinäisyys. Saari pitää sitä erittäin vakavana yhteiskunnallisena ongelmana. Yksinäisyyden kokemusta ei selitä pelkästään vaikkapa yksin asuminen. Yksinäisyyttä voi kokea myös ihmisten keskellä, jos ihmissuhteita ei koeta merkityksellisiksi. Esimerkiksi joka viides parisuhde koetaan emotionaalisesti hyvin yksinäiseksi. Mielenterveyden keskusliitto määrittelee emotionaalisen yksinäisyyden kokemukseksi, “ettei ole ketään läheistä ystävää, jonka kanssa voisi puhua mistä tahansa”.
Eläkeliiton Äijä-toiminnan yksi kohderyhmä on yksinäiseksi itsensä kokevat miehet. Yksinäisyyden taustalla voi olla mm leskeksi jääminen tai ajokortin epääminen. Moni mies on kertonut, että eläkkeelle jääminen olikin oletettua vaikeampaa, kun kaverit jäivät sinne.
Vaikka monet Äijä-ryhmät keskittyvät vaikkapa liikuntaan tai nikkarointiin, on miehille tärkeää päästä juttelemaan muiden miesten kanssa, “mies miehelle”, he toteavat. Miesten sosiaaliset suhteet ovat usein kapeampia kuin naisilla, ja elämän suruja ja iloja jaetaan vähemmän. Miehet kokevat olevansa yksin elämän vaikeissa asioissa. Esimerkiksi parisuhdevaikeudet miehet haluavat usein pitää perheen yksityisyyden alueella.
Jos itselläni oli jonkinlainen stereotypiä ikääntyvästä miehestä ennen ÄijäVirtaa-projektin aloittamista keväällä 2016, karisi se pois ilahduttavan nopeasti. Tämä kirkastui, kun hiuksiani leikattiin, tietenkin. Parturiliikkeen mainoksessa näin miehelle monta nimeä: uros, karju, urho, heebo, herra, kundi, uros, viiksivallu. Kolmessa vuodessa Eläkeliitossa Äijä-projektin aikana olenkin tavannut hyvin monenlaisia ukkoja, eri ikäisiä, kokoisia ja taustaisia, ympäri Suomenmaan. Valtavasti erilaista osaamista ja elämänviisautta. Suruja, iloja. Ja erityisesti: huimia tarinan kertojia, huumoria!
Moninaisuus on myös Äijä-ryhmien rikkaus, joka on kantanut hedelmää uusien ideoiden ja yhä uusien ryhmien myötä. Miehiltä kerätyn palautteen mukaan toiminta on tukenut heidän toimintakykyään ja lisännyt hyvinvointia yksinäisyyden kokemusten vähetessä uusien ystävien myötä. He ovat todenneet, että “oli helpompi tulla mukaan kun on pelkkiä miehiä, kaverihengessä”, tai “eihän tämä muuten toimisikaan”, tai “minun on helpompi puhua tunteistani toiselle miehelle”.
Kaikki tekeminen on lähtenyt miehistä itsestään. On ollut ilo seurata Äijien innostusta. Kulttuuria, liikuntaa, vertaistukea, kotiseutuhistoriaa, palvelutaloissa yksinäisten miesten tapaamisia, keskusteluryhmiä, vaikka mitä. “Oon saanu kavereita!!”
Antero Kupiainen
