Jos haluaa neutraalisti miettiä maailmanmenoa ja kerätä tietoja, se vaatii tavattoman suuren ponnistuksen. Harva haluaa tai pystyy siihen. Näin arvioi tähtitieteen professori emeritus Esko Valtaoja (72).
Valtaoja kirjoittaa ja puhuu ja herättää ajatuksia.
– En halua, että lukijat ajattelevat niin kuin minä, vaan että ajattelevat. Ajattelu on hauskaa.
Valtaoja on tiedemies, jolle tieto on lähellä sydäntä. Tieto lisää tuskaa -sanonta on hänen mielestään yksi pöljimmistä.
Ilman tietoa ei oikein mikään onnistu. Usko ilman tietoa voi johtaa fanaattisuuteen ja terrorismiin. Rakkauskin on vaarassa ilman tietoa. Toivoa voi tuoda tieto.
Liittovaltuuston kevätseminaarissa Valtaoja kertoi, miten maailma on kehittynyt vähitellen parempaan suuntaan, vaikkei siltä tuntuisi.
– Tiede on hyvin luonnotonta toimintaa, koska se toimii perusvaistoamme vastaan. Me uskomme asioihin, joihin me olemme jo etukäteen päättäneet uskoa.
Oma poliittinen kanta vaikuttaa siihen, mitä uutisia huomaa. Ne uutiset, jotka ovat vastoin omaa näkemystä, jäävät sivuun. Maailmaa katsellaan ikään kuin värillisten silmälasien läpi. Kyse on evoluutiosta.
– Se on yksi tapa reagoida. Pieni eläin, joka ei ole koko ajan varuillaan, ei kauan elä. Meillä on sama evoluutio.
Tietoa löytyy
Maailmassa on niin paljon tietoa, että kenenkään on mahdotonta hallita siitä kuin hippusellisen pientä osaa. Tietoa löytyy Internetistä vaikka miten paljon. Pääosa maailman kaikesta tiedosta on parin napsauksen päässä.
– Minun lapsuudessani ei ollut edes televisiota. Yksi radiokanava. Useimmille ei tullut kotiin sanomalehteä. Silloin tiedon saanti oli haaste. Nyt se on paremminkin se, että pitäisi osata valita tieto, ja mihin tietoon luottaa ja missä määrin, Valtaoja totesi.
Hän kertoi lukevansa jatkuvasti ennen kaikkea historiaa oppiakseen, miten samalla tavalla ihmiset ovat käyttäytyneet kuin nykyään tapahtuu; toisaalta miten on onnistuttu hitaasti ja vaivalloisesti takapakkiakin ottaen muuttamaan käyttäytymistä.
– Meillä kaikilla pitäisi olla jotenkin maailman perustiedot hallussa: vähän laajempaa tietoa kuin pelkästään se, mitä me nykyisin saamme lähinnä kännykällä katsomalla.
Kaikessa on kysymys uskosta.
– Aina me joudumme uskomaan johonkin. Kannattaa uskoa, että me olemme olemassa, ja maailma on totta.
Kyky omaksua ja käyttää tietoa on hänen mukaansa tärkeämpää kuin itse tieto. Tietoa on tarjolla joka puolella, mutta sillä ei tee mitään, jos sitä ei osaa käsitellä.
– Internet muuttaa tietoisuuttamme maailmasta, toivottavasti parempaan suuntaan. Onhan se hienoa, että meillä on tietoa saatavilla.
Yllättymisen ilo
Lapset ovat uteliaita ja luovia. Mutta minne luovuus ja uteliaisuus katoavat? Uuden tiedon pitäisi herättää uteliaisuutta ja saada yllättymään tai innostumaan.
– Olen kuin pikkulapsi, joka juoksentelee ja huutaa: ”Äiskä tuu kattoo, mitä mä löysin”. Koitan innostaa muitakin ihmisiä innostumaan erilaisista tiedon alueista.
Tieteen vahvuus on Valtaojan mukaan siinä, ettei sitä ole hakattu kiveen. Periaatteessa lähes mistä tahansa asiasta voi osoittaa, ettei se ollutkaan totta, tai ettei se olekaan ihan tällä tavalla vaan vähän eri tavalla.
– Jos haluaa ehdottomia ja ikuisia totuuksia, silloin täytyy kääntyä uskontoihin. Sieltä löytyy aina totuuksia, joka itselle passaa, Valtaoja selittää.
Hän loi yllättävillä tiedoilla liittovaltuutettuihin uskoa, että ilmastonmuutoksesta ja muista suurista haasteista voidaan vielä selvitä. Maailma kulkee parempaan suuntaan, tosin kangerrellen.
Näistä tiedoista Valtaojaa on paitsi kiitelty myös arvosteltu, vaikka hän toimii ilmastonmuutosta vastustavissa järjestöissä. Tietoja on pelätty käytettävän väärin ilmastonmuutostaistelussa.
– Taistelun voittaa se, joka jaksaa uskoa, että tämä vielä voitetaan, Valtaoja muistutti.
Teksti ja kuva: Vesa Toikka
