– Pitää tehdä vaan oma juttu mahdollisimman hyvin. Ihmiset valitsevat, missä käyvät, Kantola miettii tanssipaikkoja.
Saumaton yhteistyö bändin kanssa rakentaa pohjan esityksille, jotka koskettavat. Ne muistetaan. Onnistumisesta tulee myös laulajalle hyvä olo.
Tänä jouluna Eija Kantola tekee kiertueen vuoden 2023 tangokuninkaan Pasi Flodströmin kanssa. Kiertueella kuullaan myös uusi duettokappale. Edellinen uusi kappale Kantolalta tuli alkukesästä. Uusia kappaleita tulee 3–4 kappaletta vuodessa.
– Se on nykyään aika helppoa. Minulla on vakisäveltäjä ja vakisanottaja. Jos tänään sanon, että haluaisin tästä aiheesta kappaleen. Voidaan keskustella, minkä tyyppistä tarvitsisi, hidasta vai nopeaa, niin se on melkein ylihuomenna valmis.
Kantolalla ei ole vakiobändiä. Hän kasaa keikoilleen bändin tutuista soittajista.
– Jos on uusia piisejä, mennään keikkapaikalle vähän aikaisemmin ja treenataan.
Kantolalla on paljon tanssituttuja. Kun hän menee Pohjanmaalle, voi aavistaa, keitä tulee tanssimaan.
Tekstin takana seisoen
– Tiettyjä kappaleita, joita ihmiset haluavat kuulla, ei voi jättää pois. Osan voi vaihtaa. Aika pitkälti olen saanut laulaa sellaisia lauluja kuin olen halunnut. Mulle pitää tulla olo, että voin seistä niitten tekstien takana.
– Kun äiti kuoli puolitoista vuotta sitten, halusin tehdä siitä biisin, vaikka tiesin ettei siitä tule mitään hittiä. Halusin tehdä sen itselleni.
Eija Kantola teki viimeksi levyn kaksi vuotta sitten. Se oli Eija Kantola 30 v. juhlakokoelma.
– Harvoin enää tehdään kokonaista levyä. Joskus keikoilla ihmiset haluavat ostaa. Levyn tekeminen on enemmän yleisön palvelua. Nyt tehdään aika paljon yksi kappale kerrallaan ja lähetetään radioihin.
Levyistä ei mainittavia tuloja kerry, eikä netin suoratoistopalveluistakaan. Radioiden soitoista tulee vähän paremmin, mutta parhaiten tuottavat keikat.
Yllättävä voitto
Porissa syntynyt ja Eurassa koulunsa käynyt Kantola lauloi jo ennen kuin osasi puhua. Ensimmäinen esiintyminen oli sedän häissä viisivuotiaana.
– Aika pienenä olen sanonut, että minusta tulee laulaja. Kyllä se on koko ajan ollut jossain selkäytimessä, Eija Kantola kertoo.
Keikkailun hän aloitti 14-vuotiaana bändissä, jossa setäkin soitti.
Vuonna 1985 hän voitti Ponnahdus pinnalle -kilpailun ja kaksi vuotta myöhemmin Tähtijahti -kilpailun. Ne vain eivät poikineet mitään, eivät edes levytyssopimusta.
Uusi mahdollisuus tuli vuonna 1988 Tangomarkkinoilla, joiden finaaliin hän pääsi, mutta kruunu jäi saamatta.
– Vähän siitä suivaannuin. Pitäkää tunkkinne.
Hän epäilee, että voiton esti levytyssopimus Chrisse Johanssonin kanssa. Samana vuonna julkaistiinkin Kantolan ensimmäinen lp-levy Samppanjaruusu.
Seuraavan kerran hän kilpaili Seinäjoella vasta vuonna 1992 ja silloin tärppäsi.
– Muistan, että olisi ollut joku toinen yleisön suosikki, ei jännittänyt niin paljon, ajattelin, etten kuitenkaan voita, se oli ihan leppoisaa, ja sitten se oli ihan kauhee yllätys, kun voitin.
Siitä alkoi hänen uransa päätoimisena laulaja.
– Tangovuosi oli kiireinen. Paikallisradioita kierrettiin, kun tuli uusi levy. Telkkarissa oli musiikkiohjelmia ihan valtavasti. Kalenteri oli tosi täynnä.
Menestys jatkui, kun hän voitti Syksyn Sävelen vuonna 1994 kappaleella Yön hiljaisuus. Vuosien varrella hän on saavuttanut kolme kultalevyä.
Vuosi selvä, jatko ei
Laulaja tietää ensi vuoden, mutta viiden vuoden päässä on enemmän arvailua: onko silloin vielä keikkoja.
– Koronaan asti oli vähintään 120 keikkaa vuodessa, Kantola kertoo.
Sen jälkeen keikkamäärä putosi, mutta nyt tanssilavoilla on taas enemmän vipinää ja laulajilla paremmin kysyntää.
– Vähän voisi nousta keikkamäärä, mutta en haluaisi tehdä 10 keikkaa kuussa. 6–8 keikkaa kuussa riittäisi. Tavallaan olen miettinyt, kuinka kauan näitä keikkoja on vielä. Haluaisin entistä enemmän viettää talvea jossain lämpimässä.
– En ole ajatellut, että haluaisin lopettaa kokonaan vielä.
Mutta 70-vuotiaana hän arvioi laulavansa vain vähän, jos ollenkaan.
– Toivon, että ymmärrän lopettaa, ennen kuin ihmiset sanovat, ettei ole ääni enää sellainen.
Teksti ja kuvat: Vesa Toikka
