"Suomalaisten kriittisyys mediaa kohtaan on matalaa. (Julkisen sektorin työntekijä)"
Tiivistelmä:
Eläkeliitto kartoitti huhtikuussa ikääntyvien mediataitoja yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin työntekijöiden näkökulmasta. Kysely kohdennettiin työntekijöille, jotka kohtaavat työssään ikääntyviä (65+) asiakkaita, mutta myös muiden ikäryhmien edustajia. Lähes kaikki vastanneet olivat kohdanneet työssään ikääntyviä, joilla on puutteita mediakriittisissä taidoissa. Puutteet ilmenivät esimerkiksi terveyshuuhaan, tietojenkalastelun, erilaisten huijausten tai huijausyritysten kohteeksi joutumisena. Ikääntyvien mediakriittisyyden puute lisää eettistä stressiä asiakaspalvelutilanteissa, joissa yksittäisen asian opastamiseen varattu aika ei kata kaikkia asiakkaan tarpeita. Selvityksen perusteella voidaan todeta, että monilukutaitoa tulee ikääntyvien kohderyhmässä vahvistaa ja holistisen mediakasvatuksen painopisteen tulee olla asiointitilanteiden ulkopuolella. On kuitenkin ehdottoman hienoa, että asiakaspalveluissa mediakasvatetaan kaikenikäisiä läpi organisaatiorajojen.
Selvityksen taustat
Ikä ei sinällään kerro ihmisen mediataidoista, sillä yli 65-vuotiaat eivät ole yhtenäinen ryhmä. Käsityksemme ikääntymisestä on myös vanhentunut ja stereotyyppinen. Kaikilla ikäryhmillä on omanlaisiaan haasteita mediakriittisyyden ja medialukutaidon kehittämisessä. Haasteet liittyvät käytön useuteen ja media-alustoihin, joita käytetään. Ei ikäryhmillä korostuvat erilaiset käytön tavat ja tarpeet.
”Mediakriittisyyteen ja medialukutaitoon liittyvät ongelmat eivät kokemukseni mukaan liity suoraan ikään, vaan käyttökokemukseen. Heikosti digimaailmaa ymmärtäviä on kaikissa ikäluokissa. (Yksityisen sektorin työntekijä)”
Kyselyn tarkoituksena olikin kartoittaa, millä tavoin mediakriittisyyden ja medialukutaidon puute ilmenee, jos ilmenee, juuri ikääntyvien kohderyhmässä. Tieto on arvokasta erityisesti tukitoimien suunnittelussa: tiedämme paljonkin eri ikäryhmien tavoista käyttää mediaa numeerisesti, mutta syventävää tietoa esimerkiksi aikuisten kriittisten tulkintataitojen haasteista ei juurikaan ole.
Kyselyssä määrittelimme mediakriittisyyden ja medialukutaidon taidoksi tulkita ja arvioida mediasisältöjä. Näiden puutteen määrittelimme ilmenevän esimerkiksi disinformaatioon pohjautuvina käsityksinä tai uskomuksina, joilla voi olla vaikutuksia ihmisen terveyteen, talouteen tai hyvinvointiin.
Kyselyyn vastanneet työskentelivät esimerkiksi ICT-alan yrityksissä, kunnissa, kirjastoissa, rahoitus- ja vakuutusalalla, sosiaali- ja terveysalalla sekä sosiaali- ja terveysalan järjestöissä. Kysely jaettiin sähköisesti yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin viestintäkanavien kautta.
Kyselyn tulokset
Kyselyyn vastasi 118 henkilöä. Ensimmäinen kysymys erotteli vastaajista ne, jotka eivät ole kohdanneet työssään ikääntyviä, joilla on puutteita mediakriittisissä taidoissa. Kuitenkin kaiken kaikkiaan 90 % vastaajista (106 henkilöä) oli työssään kohdannut ikääntyviä, joilla oli puutteita mediakriittisissä taidoissa. Suurin osa vastaajista työskenteli julkisella sektorilla (78 vastaajaa) ja toiseksi eniten yksityisellä sektorilla (24 vastaajaa).
Vastaajat arvioivat varsin yksimielisesti, että ikääntyvät ovat epävarmempia sähköisten medioiden tai palveluiden käyttäjiä kuin muut ikäryhmät (vastausten keskiarvo 4,5 asteikolla 1–5). Erityisesti yksityisellä ja kolmannella sektorilla työskentelevät ovat usein huolissaan ikääntyvien kriittisen medialukutaidon puutteesta (ka. 4–4,3), ja yksityisen sektorin työntekijät kokevat, että ikääntyvät ovat alttiimpia informaatiovaikuttamiselle kuin muut ikäryhmät (ka. 4,3).
Julkisen sektorin työntekijät eivät ole kohdanneet työssään kovinkaan usein huijatuksi joutuneita ikääntyviä (ka. 2,3).
”Omalle kohdalleni on ilmeisesti sattunut valveutuneita senioreita, koska olen aika harvoin kohdannut edellä mainittuja ongelmia. (julkisen sektorin työntekijä)”
Yksityisellä ja kolmannella sektorilla huijatuksi tulleita ikääntyviä on kohdattu jonkin verran (ka. 3,2–3,3). Terveyteen tai rahaan liittyviä virheellisiä käsityksiä ja uskomuksia oli havaittu jonkin verran erityisesti yksityisellä ja kolmannella sektorilla (ka. 3,3–3,5).
Millaisia mediakriittisyyden haasteita työntekijät ovat tunnistaneet?
Yksityisellä sektorilla työskentelevät ovat kohdanneet työssään erityisesti tietojenkalastelun ja sähköpostihuijausten kohteiksi joutuneita ikääntyviä. Julkisella puolella vastaavasti kohdataan erityisesti terveyshuuhaan, sähköpostihuijausten ja tietojenkalastelun kohteiksi joutuneita. Kolmannella sektorilla korostuu erityisesti terveyshuuhaa. Lisäksi mainittiin erilaiset rahankeräysyritykset, tarpeeton suoramyynti, sijoittamishuijaukset sekä kritiikitön suhtautuminen ikääntyviä koskevaan uutisointiin.
Kriittisten tulkintataitojen puutteet ilmenevät esimerkiksi siten, että verkkoviestien tulkintaa tehdään tekstin ymmärrettävyyden tai aiheen miellyttävyyden perusteella. Verkkoviestinnän kanavia ei eroteta muista viestintäkanavista. Tiedon päivittymistä ja muuttumista saatetaan sen sijaan pitää epäilyttävänä, vaikka oma käsitys asiasta olisi rakentunut esimerkiksi kuulopuheen varaan.
”Liian monelta ikäihmiseltä puuttuu ns. digikumppani, joka on usein joku perheenjäsen ja jolta luottamuksellisesti uskaltaa kysyä asioita. (julkisen sektorin työntekijä)”
Asiakaspalveluissa kohdataan erityisesti kahdenlaista mediankäyttäjätyyppiä: pelokkaita ja huolettomia. Erilaiset käyttämisen pelot voivat hallita median käyttötilanteita, jolloin tehdään nopeasti vain välttämätön.
”Joko digilaitteiden informaatioon uskotaan ja toivotaan parasta (luotetaan kaikkeen) tai sitä pelätään eikä uskota mihinkään. (Yksityisen sektorin työntekijä)”
Toisaalta myös rauhallisesta tekstinlukijasta voi tulla älylaite kourassa yllättäen impulsiivinen, nopeatempoinen ja huoleton mediankäyttäjä, joka tekee ensin ja huolestuu vasta jälkikäteen. Asiointitilanteessa saattaa tulla ilmi myös huolettoman käytön seuraukset, kuten erilaisten huijausyritysten kohteeksi joutuminen.
”Ei uskota, että omalle kohdalle voisi sattua huijaus, tai että edes voisi olla huijauksesta kyse. Häpeä on yleensä suuri ja pelottaa myöntää, että virhe on sattunut. (Yksityisen sektorin työntekijä)”
Asiakaspalvelutilanteissa kohdataan monenlaisten sisällöllisten ja teknisten haasteiden kanssa painivia asiakkaita, joista osa pyytää rohkeasti apua. Asiakaspalvelussa työskentelevien huoli kohdistuukin erityisesti enemmistöön, joka ei tunnista tarvitsevansa apua. Tekninen pystyvyys saattaa luoda väärän käsityksen omista kyvyistä sisällöntulkinnan suhteen.
”Asiakkaiden kanssa tehdään myös pitkäkestoisempia opastuksia asiakkaiden omien toiveiden mukaan. Nämä ovat kuitenkin pieni porukka, jotka tiedostavat omat puutteensa osaamisessa ja hakeutuvat itse opastuksiin. Itse olen huolissani siitä suuremmasta joukosta, joka ei usko tarvitsevansa apua tai uskalla kysyä sitä. (julkisen sektorin työntekijä)”
Erityisesti usko auktoriteetteihin, yksimediaisuus sekä yksinäisyys nähdään tekijöinä, jotka edesauttavat kritiikitöntä suhtautumista mediasisältöihin. Toisaalta kritiikki saattaa kohdistua esimerkiksi lääkärin määräämiin reseptilääkkeisiin tai rokotteisiin, jolloin lääke korvataan esimerkiksi luontais- tai uskomushoidoilla.
”Ei käytetä lääkärin määräämiä lääkkeitä, koska on luettu jostakin lähteestä niiden sivuvaikutuksista. Saatetaan korvata lääke jollakin teellä/yrtillä/vitamiinilla tms. (julkisen sektorin työntekijä)”
Asiakaspalvelutilanteissa tunnistetaan myös mediauutisoinnin vaikutukset ikääntyvien käsitykseen itsestään. Esimerkiksi vanhustenhoidon uutisointi saattaa aiheuttaa ahdistusta etenkin niillä henkilöillä, jotka ovat yhden tai harvan medialähteen varassa. Ikääntyvät saattavat jäädä myös paitsi syventävistä poliittisista keskusteluista poliitikkojen viestinnän siirtyessä sosiaaliseen mediaan, sillä perinteiset mediat eivät välttämättä uutisoi sosiaalisen median poliittisista jatkokeskusteluista.
Pohdintaa – mikä ratkaisuksi?
Vastauksissa esiin nousevat teemat kertovat puutteellisesta monilukutaidosta: kyvystä suhtautua maailmaan samaan aikaan avoimesti sekä terveen kriittisesti. Monilukutaidon puute ilmenee esimerkiksi polarisoituneena ajatteluna (käyttämisen pelko, ei uskota mitään vs. uskotaan kaikki, tehdään nopeasti ratkaisuja), vaikeutena tunnistaa tiedon oikeellisuus, vaikeutena tunnistaa esimerkiksi verkkosivun tai verkkoviestin lähde, tai vaikeutena tunnistaa verkkoviestinnästä huijaukseen tai disinformaatioon viittaavia elementtejä.
Heikot tekniset taidot voidaan nähdä myös riskitekijänä esimerkiksi erilaisille verkkohuijauksille, sillä teknisyyden taklaaminen vie helposti kaiken energian sisältökriittisyyden kustannuksella. Voidaan olla myös tietoisia heikoista taidoista ja luoda itselle ns. digikömpelön identiteetti, jolloin saatetaan tukeutua auliisti vieraaseen auttajaan arkaluontoisessakin asioinnissa. Toisaalta ns. digiosaajan identiteetti ei välttämättä suojaa sekään disinformaation vaikutuksilta, sillä tekninen pystyvyys voi luoda väärää turvallisuuden tunnetta.
Yhtenä esiin nousseena tekijänä on vahva auktoriteettiusko, sekä käsitys tiedon muuttumattomuudesta. Kuitenkin esimerkiksi lääkärin auktoriteettiasemaa lääkehoidon asiantuntijana saatetaan kyseenalaistaa. Auktoriteettiasema saatetaan myös antaa sille yksittäiselle medialle, jota päivittäin seurataan, tai ensikäden tiedolle asiasta.
On ehdottoman hyvä asia, että asiakaspalvelussa neuvotaan ja opastetaan myös mediakriittisyydessä, sillä parhaimmillaan mediakasvatusta tehdään yhdessä leveillä hartioilla. Holistisen mediakasvatuksen painopisteen tulee kuitenkin olla asiakaspalvelutilanteiden ulkopuolella, jolloin vähennetään esimerkiksi ikääntyvien mediakriittisyyden puutteesta kumpuavaa eettistä stressiä asiakaspalvelutyöntekijöillä. Kyselyssä esiin nostettu digikumppanuus on myös hyvä ajatus, jolla yksinäiset saavat luotettavan tukikumppanin arkisiin mediankäyttötilanteisiin.
Mediataitojen näkökulmasta tarvitaan keskustelua elinikäisestä oppijuudesta digitaalisen pystyvyyden rinnalle. Suomessa kenties arvostetaan tekniikkaa ohi kaiken muun, mutta totuudenjälkeisessä ajassa luoviminen vaatii ennen kaikkea oppimismyönteisyyttä kaikenikäisiltä. Järjestöjen rooli on sekä mediakasvattaa, että tukea sekä yksityistä, että julkista sektoria aikuisten mediakasvatustyössä, jolloin kenenkään taakka ei kasva kohtuuttoman suureksi.
Teksti: Outi Laiti