Katso eläkeläisen kokemuksia työssä käymisestä ja työnantajan kokemuksia eläkeläisistä työntekijöinä
Elli, eläkeläinen työssä
Juha, työnantaja
Haukiputaalaiset Aulikki ja Reino suuntasivat uudelle työuralle eläkkeellä
Nuorisotyönohjaajan toimesta eläkkeelle jäänyt Auli sen jälkeen tehnyt toimittajan työtä 17 vuotta. Kaivosmiehenä toiminut Reino joutui vaivojen vuoksi eläkkeelle 29 vuotta sitten, mutta löysi 1990-luvun lopulla mieluisan uuden työn, joulukuusien kasvatuksen.
Auli ja Reino toteavat: ”Työskentely eläkkeelle jäämisen jälkeen on ollut meille molemmille luonnollinen jatkumo. Työnteko pitää huolta sekä fyysisestä että psyykkisestä kunnosta.”
Katso pariskunnan mietteitä lumisen metsän siimeksessä tästä:
Lue kokemuksia eläkkeeltä töissä käymisestä
--
Hei,
hyvä kehittämishanke teillä on meneillään. Olen jo pitkään odotellut jotain vastaavaa tapahtuvaksi. Ilolla luin työnhakijarekisteristä ja eläkeläisrekrytilaisuuksista.
Oma kokemukseni on, että TE-palveluilta 63-vuotias työnhakija ei saa apua työllistymiseen. Olen ollut työttömänä maaliskuusta alkaen. Oman aktiivisuuteni ansiosta pääsin työkokeiluun ja löysin palkkatyötä 2h/vk. Aion myös perustaa oman pienen yrityksen. Minulla ei ole aikomustakaan lopettaa työntekoa eläköitymisestä huolimatta. Hankkeenne on todella tervetullut Suomeen.
Nainen, 63 v.
--
Eläkkeeltä töihin?
Ensisijaisesti syynä on pieni eläke, niin puolisollani kuin minulla. Toki tulemme toimeen mutta olen aikamoinen ”penninvenyttäjä”. Talkootyö on tullut tutuksi muttei se lohduta jos tulot ja menot eivät kohtaa. Toinen ”tuhlaa” toinen säästää.
”Tylsistyin” totesin jossain vaiheessa. Väärä paikka. Joku loukkaantui. Pandemia luo tullessaan paljon ”nurkkakuntaisuutta”. Se jolla on eniten antaa vähiten. Toivoin saavani työtä, 64-vuotias ja parhaassa fyysisessä kunnossa koskaan. ”Nainen ei kelpaa” oli toteamus viime syksynä. Se tuli iholle. Päätin kuitenkin nostaa itseni asian yläpuolelle. Pienen pienet aatteet ja saatteet, kiitos sieltä, avunanto tuolta. Niistä on helminauha nyt tehty.
Nimimerkki me kaksi Kaakkoisesta Suomesta pandemian kynsistä
--
Jäin 63-vuotiaana eläkkeelle tehdastyöstä. Sen jälkeen henkäisin hetken ja sitten remontoimme puolisoni kanssa asuntomme.
Olin jonkin aikaa joutilaana, mutta huomasin, että jotain olisi kiva tehdä. Sitten pääsin kivaan siivousfirmaan tekemään kotisiivouksia. En tietenkään joka päivä siivonnut, mutta minulla oli vakioasiakkaat, joitten luona kävin säännöllisesti; joka toinen viikko, kerran kuukaudessa tai kolmen viikon välein. Työ oli kivaa, asiakkaat mukavia ja palkka hyvä. Sillä firmalla oli maksukykyiset asiakkaat, joten suorittajallekin maksettiin 15€ tunnilta. Ja joskus matkakorvauksiakin jos kohde sijaitsi kauempana.
Asiakkaat olivat ikäihmisiä tai perheitä. Pääsin tutustumaan semmoisiin koteihin, joissa en ikinä muuten olisi päässyt käymään. Kauniita sisustuksia, sivistyneitä ihmisiä, hienoja tauluja ja upeita mattoja.
Vähensin kuitenkin työntekoa eli otin lopulta vain satunnaisia keikkoja, koska sairastin pitkittynyttä flunssaa eikä ollut asiakkaita kohtaan kiva siirtää siivousaikaa. Myös ikivanha äitini tarvitsi apua joskus päivän varoitusajalla.
Nyt on tämä korona niin ei ole ollut satunnaisiakaan töitä. Mutta oli siitä se hyöty, että niillä töillä korotin eläkettäni 10€ kuukaudessa. Tekisin vieläkin, mutta en halua sitoutua tiettyihin työaikoihin enkä vakituisiin vuoroihin koska on tämä äitivanhus ja olen tullut itsekkääksi ajankäytössä.
Mutta jos ilmaantuu jotain satunnaista, olen valmis. Ihmettelenkin, kun jossain vaiheessa puhuttiin, ettei keikkatyöhön saada tekijöitä. Kyllä saadaan, kun etsitään oikeasta kohteesta. Mutta, en todellakaan lähde seitsemällä eurolla aamuhämärässä kymmenien kilometrien päähän tekemään kolmen tunnin keikkaa edes kerran viikossa. Kunnon palkka ja sopivasti töitä niin hyvin menee.
--
Lehdestä luin, että haluat kommentteja eläkeläisenä työssä olemisesta. Haluan kertoa sinulle omat kokemukseni.
Ensinnäkin suosittelen työnantajille ikäihmisten palkkaamista monesta syystä ja myös rohkeutta eläkeläisille menemään töihin. Tässä tiivistyy kokemukseni, se on pelkkää hyvää kaikille. Olen omassa työssäni ollut pankkialan ammattilainen, lähes 42 vuoden työuran tein pääkaupunki seudulla saman firman palveluksessa yhtäjaksoisesti hyvin erilaisissa tehtävissä. Minulla on laaja koulutus työtehtävien hoitamiseen perustaksi, sekä kaupalliset tutkinnot perustana. Kouluttauduin koko urani ajan joka on myös tärkeätä jotta nykypäivänä uskaltaa ja pystyy työssä suoriutumaan.
Aloitin 1972 silloin pankissa, pankin nimi vaihtui omistaja vaihdosten yhteydessä ja lopulta jäin eläkkeelle toisella nimellä toimivasta pankista 2013.
Minulla oli sellainen vanha työsopimus, jossa oli ehtona että kun palvelu vuosia on kertynyt 40 vuotta niin minulla oli mahdollisuus jäädä eläkkeelle ennen varsinaista eläkeikää.
Työpaikkani oli tuolloin Espoon Leppävaarassa ja olin jo aikaisemmin muuttanut Salon Kiikalaan asumaan vakituisesti. Ajoin 200 km työmatkan päivittäin omalla autolla.
Kun ikää karttuu, niin halusin käyttää tuon työsuhteeni antaman mahdollisuuden hyväkseni ja jäin sen turvin eläkkeelle 61- vuotiaana. Mieleni teki alkaa nauttimaan vapaudesta ja puutarhaharrastuksesta. Maaseudun rauhasta.
Tahdoin antaa nuorille hyvin koulutetuille ihmisille mahdollisuuden hyvään työpaikkaan. Tunsin tehneeni jo oman osani sillä uralla. Työnantaja pyysi kyllä minua jatkamaan ja tarjosi vielä mukavaa puuhasteltavaa. Mutta sovittiin yhdessä, että annan paikkani nuoremmille.
Mutta kun olin ollut kuukauden normaalisti lomalla. Minulle iski hirveä paniikki, mitä jatkossa. Niin sitten menin Salossa ruotsalaisomisteiseen asiakaspalveluun kysymään, saisinko tulla heille osa- aikaiseksi myyntineuvottelijaksi ainakin kokeilemaan olisiko minusta siihen työhön tekijäksi.
Minut otettiin ystävällisesti vastaan ja laitettiin työvuorot jo heti voimaan. Työvuorot sovittiin aina noin kahden viikon jaksoille oman toiveen mukaan ja yrityksen työtilanteen tarpeen mukaan yhteisesti sopien.
Työtehtäväni oli hoitaa yrityksen asiakkaisiin puhelimitse myyntiä. Se oli hurjan kivaa työtä, tykkäsin aivan mielettömästi. Tein useimmiten iltavuoroja, näin minulla oli päivä lähes vapaata ja noin viisi tuntia päivässä olin työssä. Meillä oli huippu tiimit ja ihanat esimiehet.
Henkilökunta muodostui eri ikäisistä ja eri elämän tilanteissa olevista ihmisistä. Opiskelijoita, perheenäitejä, eläkeläisiä sekä myös vakituisia päivätyön tekijöitä. Meitä oli Salossa parhaina hetkinä lähes sata henkilöä töissä. Myös töissä oli miehiä ja poikia.
Kun Salossa Nokia vähensi toimintaansa, niin tämä työpaikka oli myös monelle heistä välivaiheen työpaikka kun etsivät oman alan töitä ja harkitsivat muuttoa työn perässä ulkomaille tai kotimaassa toiselle paikkakunnalle. Työnantajalla oli myös toimipiste Helsingissä.
Minä olen ollut monella tapaa kiitollinen tästä työpaikasta ja mahdollisuudesta jatkaa omien resurssien mukaan työyhteisön jäsenenä. Saanut olla mukana erilaisten ihmisten työkaverina, kokenut heidän mukana eri asioita, kuten opiskelijoiden elämästä. Nokian toimintojen muutoksista ihmisten elämään. Nuorille opiskelijoille monille olin tuki ja turva, usein minulta kysyttiin neuvoja hyvin erilaisissa asioissa. Joku heistä sanoikin, että sinä olet kuin heidän äiti, jolle voi huolensa kertoa.
Tuossa työpaikassa oli rento fiilis ja sinne oli aina kiva mennä. Oltiin kaikki tasavertaisia. Tehtiin yhdessä retkiä ja vietettiin juhlia kuten pikkujouluja, tilattiin pitsat ja colat, rupateltiin porukalla, pidettiin tauko ja sitten soittamaan. Kilpailtiin ja voitettiin vaikka jätski välipalaksi. Se oli todella hauskaa aikaa ja varmaan minä myös omalta osaltani helpotin tunnelmaa, sanoin usein, että kun voin joustaa, lähde vaan kotiin jos on kokeet huomenna. Minä olen iltaan saakka.
Minun oman itseni mielen virkeyden kannalta tämä oli hyvä ratkaisu, jatkaa työssä ilman paineita tai kohtuutonta vastuuta kuten ehkä omasta työssäni oli tilanteita. Eli tunsin työni olevan minulle tärkeä ilman mitään ylimääräisiä paineita. Halusin tehdä ja olla hyödyksi työnantajalle.
Myös työtuloni oli hyvä lisä. Sain maksettua luottokorttivelat pois ja kun pitkän matkan ajot rasitti kalustoa ja kukkaroa, sain auton maksettua omaksi. Kaikkea tämmöistä hyvää sain tehdyksi tällä työtulolla.
Määriteltiin verottajan kanssa noin tuhat euroa brutto kuukaudessa tuon eläkkeeni lisäksi. Sen puitteissa sovittiin sitten työvuorot. Jaksoin hyvin ja tein tätä työtä viisi vuotta. Lopetin koska yritys lopetti toimintansa Suomessa.
Kaipaan kovasti tätä aikaa, työpaikkaa ja niitä ihmisiä siellä. Toivoisin enemmän kehittämistä työelämään, työpaikkoihin, joustavuutta. Myös lainsäädäntöön muutoksia, että tämän tyyppiset kuviot tulee ihmisille mahdolliseksi. Eikä työelämän pidä olla tiukkapipoista, vaan joustoja tarvitaan eri elämän tilanteissa oleville ihmisille. Siten tämä maa pidetään pystyssä ja talouselämä toiminnassa. Sossu turva kohtuullisena.
Kun vertaa omaa ammatillista työtäni ja harrastetyötäni keskenään. Niin pankkityö on tehty vaikeaksi. Henkisesti ja fyysisesti jopa ylirasittavaksi. Työajat venyvät molemmista päistä, etkä voi koskaan tietää miten seuraava päivä tai jopa kuukausi menee, voitko ehkä tuolloin ottaa sen loman muista vapaapäivistä puhumattakaan. Tuotteet ovat monimutkaisia, lainsäädäntö lisääntyy niin ettei tunnu hallitsevan edellistä kun uusi on jo pöydällä.
Ajelin autolla kotimatkaa, siinä usein asiakkaiden asiat loksahti paikalleen, ratkaisin ajatuksella sen mikä tuntui olevan solmussa. Eli pystyin kertomaan mietintöni pohjalta asiakkaalle ratkaisun. Eli se etäisyys siihen päivän työhön auttoi.
Nyt kiireesti pitäisi eri alojen työntekijöiden työtehtäviä, vaativuutta ja työpäivää miettiä. Nyt ihmiset ovat 30 v iässä täysin loppuja, kun pitäisi pystyä ja jatkaa ainakin sama lisää työelämässä. Se on ihan totta ja se viisi tai kuusi päivää viikossa ei ole jatkossa mahdollinen, jos yrityksissä jatketaan nykyisellä tavalla. He eivät jaksa tai edes pysty tekemään niin paljoa ja lähes 70-vuotiaaksi omaa ammattiaan vastaavaa työtä. Siksi vaihtoehtoja ja joustoa tulisi kehittää ja suunnitella, sekä toteuttaa avuksi.
Mutta tässä minun kommenttini ja tarinani. Kiitos mahdollisuudesta kertoa se, jos siitä olisi hyötyä jollekin toiselle.
--
Luin kirjoituksenne Aamupostista ja ajattelin tuoda oman kantani noihin ajatuksiin. En tiedä mikä on sisältö tuossa Kansallisessa ikäohjelmassa, mutta nyt jo ollaan myöhässä. Itse Täytän lähipäivinä 67, ja olen vielä työkykyinen haluinen. Vaan kun ei voi mennä töihin, koska KELA rankaisee välittömästi, nappaamalla asumistukea osin tai kokonaan pois. Tein suuren virheen kun menin 2018-2019 4 kk:ksi Nuorgamiin kokiksi. Lakkautin itse asumistuen siksi aikaa, mutta KELA lakkautti sen sitten koko vuodeksi. Jouduin tulemaan toimeen peruseläkkeellä (1060 €) /kk netto, josta vuokraan meni heti 500 €. Sain viimein v. 2020 asumistukea, kun "pyhästi" lupasin etten mene töihin.
Tämä systeemi tuntuu niin nurinkuriselta, että ne jotka saavat pientä eläkettä ja haluaisivat vielä tehdä työtä, niin ei vaan voi. Puhutaan kauniita sanoja elämänlaadusta, näillä tuloilla ei juuri juhlita. Kun sitten taas ne, jotka saavat isompaa eläkettä, eivätkä tarvitse asumistukea, niin heitähän näytetään TV:ssä, kuinka jaksavat, tämä on vääristynyt kuva.
Miksi ei voitaisi säätää lakia, jossa pienituloinen, vaikka alle 1500 €/kk, saisi ansaita vaikka 5000 €/V, ilman että asumistukeen puututtaisiin lainkaan. Tein laskelman ihan omaksi "ilokseni" tuosta summasta, niin oma asumistukeni putoaisi 155 €/kk, jos kuukausiansio olisi 416 €, siitä verot ym. kulut, niin ei jää kuin tekemisen ilo.
Vielä tuosta elämänlaadusta, itse joudun myös laskemaan joka euron, mutta on vielä pienempiä eläkkeitä ja niitä jotka joutuvat ostamaan kalliita lääkkeitä, niin ei voi puhua elämänlaadusta jos ei ole mitään mikä tuottaisi iloa ja valoa tähän harmaaseen arkeen, ei riitä voimia mihinkään. En usko, että nämä ihmiset jaksavat lähteä mihinkään vapaaehtoistyöhön, kun itse tarvisisivat tukea, niin henkistä kuin fyysistä.
Itse voin kutakuinkin hyvin, vaikka onkin pienet tulot, kuitenkin olen pystynyt pitämään auton ja minulla on seurana pieni koira, joka pitää pirteänä ja juoksuttaa minua ulkona. Mutta väkisinkin tulee kyyniseksi.
Toivoisin todella, että meidän pienituloisten eläkeläisten asemaa saataisiin jollain tavalla kohennettua, olen kirjoittanut kansanedustajille ja saanut "politiikkojen" vastauksia.
Kaikesta huolimatta menestystä työllenne ja iloista "talven" odotusta. ?
--