Ongelmatilanteet vapaaehtoistyössä ikääntyneiden parissa

”En tiedä, miten voisin parhaiten auttaa.”

Vapaaehtoinen on monelle ikääntyneelle ainoa henkilö, jonka kanssa voi jakaa elämän haasteet, surun ja menetykset. Yleisimpiä ikääntyneiden ongelmatilanteita ovat:

• leskeytyminen ja menetykset
• yksinäisyys
• avioero
• sairaudet ja sairastuminen
• fyysinen heikkeneminen
• sopeutuminen palvelutalossa asumiseen
• muut muutokset elämäntilanteessa

Tärkeintä on ymmärtävä ja hyväksyvä vuorovaikutus. Vapaaehtoisen vastuulla ei ole ratkaista autettavan ongelmia. Haastavissa tilanteissa kannattaa ikääntynyt henkilö ohjata hakemaan ammattiapua esimerkiksi:

• terveyskeskuksesta
• kunnan sosiaalivirastosta
• kriisikeskuksesta, myös puhelimitse
• muistihoitajalta

Ikääntyneen yksinäisyys ja vapaaehtoisen tuki

”Nyky-yhteiskunnan suurin ongelma on yksinäisyys, mutta mitä minä voin sen eteen tehdä?”

Yksinäistä ihmistä voi tukea parhaiten käymällä kylässä, keskustelemalla tai vaikka kahvittelemalla hänen kanssaan. Yksinäistä ikääntynyttä voi piristää tekemällä yhdessä häntä kiinnostavia asioita tai lähtemällä yhdessä harrastusten pariin.

Vapaaehtoisena voit vaikuttaa yksinäisyyden kokemiseen vain silloin, kun tiedät, ketkä ovat yksinäisiä. Keskustele tuttaviesi kanssa esimerkiksi omissa harrastuksissasi ja yhdistystoiminnassa:

• Onko meidän lähipiirissämme yksinäisiä?
• Miten saisimme heidät mukaan toimintaan?
• Mitkä olisivat sellaisia matalan kynnyksen paikkoja tai tilaisuuksia, joihin yksinäiset voitaisiin hakea mukaan?

Ikääntyneen masennus – masentuneen kohtaaminen vapaaehtoistyössä

”Autettavani on usein mieli maassa, ja pelkään pahentavani tilannetta sanomalla jotain väärin.”

Elämän kriisien ja muutosten kohtaamiseen liittyy lähes aina mielialan laskua. Noin puolella laitoksissa asuvista ikääntyneistä on jonkinlaisia depression oireita. Ikääntyneillä masennusta voi esiintyä myös:

• muistisairauden puhkeamista ennustavana ensioireena
• ahdistuneisuuden yhteydessä
• persoonallisuushäiriöiden yhteydessä
• skitsofrenian yhteydessä
• alkoholin ongelmakäytön yhteydessä

Pitkään jatkunut mielialan alavireisyys on syy epäillä masennusta. Jos epäilet autettavan olevan masentunut, ota asia puheeksi. Älä tuomitse tai ylihuolehdi, vaan kunnioita henkilön omia tuntemuksia. Vapaaehtoisena voit kysellä perusarkeen liittyvistä asioista, kuten unesta, ruokahalusta ja mielihyvän kokemuksista. Jos saat keskustelustanne viitteitä masentuneesta mielialasta, voit kysyä lisätietoa terveyskeskuksesta tai ohjata asiakkaan ottamaan itse yhteyttä omaan terveysasemaansa. Hyviä kysymyksiä keskustelun tueksi ovat esimerkiksi:

• Miltä sinusta tuntuu?
• Saatko nukuttua?
• Mikä sinua valvottaa?

Masennuksen tuomaa tyhjyyden tunnetta voi olla vaikea kuvailla, ja moni myös häpeää mielen ongelmia. Sairauden oireita kuvatessa esiin nousee tyypillisesti:

• väsymys
• kivut
• elämän ilon katoaminen
• menneen vatvominen
• vaikeus kääntää huomio pois kielteisistä asioista
• tulevaisuuden toivottomuus
• vanhenemiseen liittyvät muutokset ja epävarmuus
• heikentyvä toimintakyky

Lievemmissä masennustiloissa voit tarjoutua lähtemään mukaan esimerkiksi kahville tai lenkille. Voit myös tarjota konkreettista apua, kuten ruoan tekemistä tai kaupassa käymistä. Arjen mielihyvän kokemusten tiedustelu voi antaa vinkkejä siitä, miten voit rohkaista autettavaasi lisäämään iloa tuottavia asioita elämäänsä. Muista myös antaa hyvää palautetta autettavallesi arjen pienistä asioista!

Ikääntyneen ahdistuneisuus – ahdistuneen kohtaaminen vapaaehtoistyössä

”Autettavani on jatkuvasti ahdistunut, hän on tullut riippuvaiseksi minusta.”

Ahdistuneisuushäiriöistä kärsivä tukeutuu usein läheisiinsä, ja hänen voi olla vaikeaa selviytyä yksin kotonaan ja hoitaa asioitaan. Jos autettava/ikäihminen/ikääntynyt autettava on jatkuvasti ahdistunut ja huolestunut asioista, tai hänellä on erilaisia pelkotiloja tai pakkotoimintoja, ohjaa hänet lääkärin vastaanotolle oireiden taustan ja syyn selvittämiseksi. Voit tukea ahdistunutta:

• kuuntelemalla hänen huoliaan
• tekemällä yhdessä ikääntynyttä rentouttavia asioita
• kannustamalla mukaan erilaisiin toimintoihin
• rohkaisemalla yhteydenpitoon ystäviin ja sukulaisiin
• tukemalla arjessa selviytymistä
• kannustamalla hakemaan apua oireisiin
• pitämällä omasta jaksamisestasi huolta

Ikääntyneen suru – surevan kohtaaminen vapaaehtoistyössä

”Surevan kohtaaminen tuntuu haasteelliselta.”

Auttajana sinun on tärkeintä muistaa kunnioittaa jokaisen omaa yksilöllistä tapaa surra. Kohtaa sureva toimimalla esimerkiksi seuraavasti:

• Anna surevalle aikaa surra menetystään. Älä kehota liian nopeasti unohtamaan menetystä tai suuntautumaan tulevaisuuteen.
• Älä kiirehdi surun edelle, älä tarjoa omia vastauksiasi suruun.
• Välitä tunne, että olet läsnä. Anna kuitenkin tilaa myös yksinololle surevan sitä halutessa.
• Moni häpeää itkuaan ja suruaan. Välitä tunne, että sureva voi vapaasti ilmaista tunteitaan ja pysy hänen rinnallaan.
• Kysy miten voisit tukea ja lohduttaa surevaa.
• Puhu menetyksestä sen oikealla nimellä.
• Kuuntele surevaa. Keskustele ja muistele menetystä surevan kanssa hänen ehdoillaan.
• Auta surevaa menetyksen kohtaamisessa (esimerkiksi hautausmaalla käynti).
• Lämmin halaus ja kosketus lohduttavat. Jos olet epävarma koskettamisesta, kysy lupa. Hiljainen yhdessäolokin on usein riittävää.
• Auta päivittäisissä askareissa. Syö yhdessä surevan kanssa, käy lenkillä, tee asioita, jotka tukevat normaaliin arkeen palaamista.
• Rohkaise autettavaa pikkuhiljaa tekemään jotain uutta, lukemaan uudenlaisia kirjoja, ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta.
• Surun pitkittyessä auta surevaa löytämään ammattiapua surun käsittelemiselle.

Muistisairaan kohtaaminen vapaaehtoistyössä

”Muistisairaus on vaikea asia, enkä osaa toimia yllättävissä tilanteissa, esimerkiksi autettavan käydessä aggressiiviseksi.”

Muistisairas ihminen on sairauden tuomista muutoksista huolimatta sama ihminen kuin aikaisemminkin. Muista siis kunnioittaa ja arvostaa autettavaasi. Muistisairaus voi kuitenkin hämmentää vapaaehtoista auttajaa. Erilaiset työskentelytavat ja keskusteluaiheet tuottavat positiivisia tunne-elämyksiä, sekä onnistumisen ja turvallisuuden tunteita:

• Musiikki: Laulakaa tai kuunnelkaa yhdessä musiikkia. Musiikilla on rentouttava vaikutus. Musiikki on keino puhua toiveista, iloista, suruista ja elämän tuntemuksista, sekä palauttaa mieleen vanhoja muistoja.
• Liikunta: Vie autettavasi kävelylenkille luontoon, muistelkaa kasvien ja eläinten nimiä. Kävelylenkit ylläpitävät toimintakykyä, kohentavat mielialaa ja hälventävät levottomuutta. Luonnon kokeminen edistää tutkimusten mukaan mielen hyvinvointia.
• Muistelu: Vie autettavasi luo tavaroita, musiikkia, valokuvia tai runoja. Muistelkaa yhdessä tavaroihin liittyviä asioita.
• Koskettaminen: Pidä autettavaasi kädestä tai sivele hänen ihoaan. Koskettamisella on monelle rauhoittava, turvallisuuden tunnetta lisäävä vaikutus. Kaikki eivät kuitenkaan pidä koskettamisesta, joten kysy lupa tai tarkkaile kosketuksen tuottamaa reaktiota.
• Keskustelu: Vähennä taustahälyä (tv, ovi, ikkuna). Puhu yhdestä asiasta yhdessä lauseessa. Puhu konkreettisista asioista, älä käytä mielikuvia. Puhu selkeästi ja sopeuta oma puheesi rytmi, nopeus ja käyttämäsi sanat autettavan mukaan. Anna toiselle aina riittävästi aikaa miettiä vastausta. Väärinymmärrysten välttämiseksi tarkista, että olette ymmärtäneet toisianne.
• Yhdessä tekeminen: Tehkää yhdessä niitä asioita, joista autettavasi pitää. Itselle tärkeiden toimintojen ja harrastusten jatkaminen ja ystävien tapaaminen on sairaudesta huolimatta tärkeää.
• Ylös kirjaaminen: Kirjaa tapaamisen jälkeen muistiin mikä tuntui itsestäsi hyvältä, mistä autettavasi piti, ja mistä hän ei pitänyt. Käytä tietoa hyväksesi seuraavien tapaamisen suunnittelussa.
• Paikalta poistuminen: Jos autettavasi huitoo tai potkii, siirry riittävän kauas hänestä, jotta et satuta itseäsi. Aggressiivisen muistisairaan luota voi myös poistua hetkeksi, ja palata sitten takaisin. Tämä saattaa rauhoittaa muistisairasta.