Mielenterveyden häiriöt koskettavat myös ikääntyneitä. Noin puolet masennukseen sairastuneista ikäihmisistä sairastuukin ensimmäisen kerran vasta eläkeiässä. Vaikeasta masennuksesta kärsii n. 2-5 % ikäihmisistä, lievää mielialan laskua kokee huomattavasti suurempi joukko, jopa 15-30 %. Masennukseen ei ole olemassa yhtä selkää syytä, vaan se on monen eri tekijän summa. Masennukselle altistavia tekijöitä vanhuudessa ovat mm.
- perintötekijät
- vanhenemiseen liittyvät biologiset muutokset
- fyysiset sairaudet
- toimintakyvyn lasku ja aktiivisuuden väheneminen
- kuormittavat elämäntapahtumat (esimerkiksi eläkkeelle jäänti, erilaiset menetykset)
- aikaisempi masennushistoria
- sosiaalisen tuen ja myönteisyyden puute
Elämän kriisien ja muutosten kohtaamiseen liittyy lähes aina mielialan laskua. Silti aina kysymyksessä ei ole masennus. Kun kohtaamme läheisen kuoleman tai muun suuren menetyksen, pääsemme yleensä pahimman surureaktion ja mielialan laskun ylitse muutamassa kuukaudessa. Tällöin myös surun aiheuttama masennus helpottaa. Jos mieliala pysyy pitkään alavireisenä, on siihen hyvä kiinnittää ajoissa huomiota ja hakea apua. Pitkittyessään lievä masennus laskee ikääntyvän toimintakykyä ja vaikeutta arjessa selviytymistä. Se voi johtaa myös vakavaan masennukseen ja muihin ongelmiin, kuten lääkkeiden ja/tai alkoholin väärinkäyttöön, univaikeuksiin jne.
Masennuksen oireet
Masennusta ei ole aina helppo tunnistaa, sillä oireet voivat vaihdella eri ihmisillä. Yleisesti masennuksen oireena on vähintään kaksi viikkoa kestänyt masentunut mieliala ja lisäksi seuraavista vähintään neljän muun oireen tulisi täyttyä:
- mielenkiinnon ja mielihyvän väheneminen
- painon nousu tai lasku tai merkittävä ruokahalun muutos
- unettomuus tai liiallinen nukkuminen
- väsyneisyys ja voimattomuus
- syyllisyyden tai arvottomuuden tunteet
- keskittymiskyvyn puute, päättämättömyys
- itseluottamuksen tai omanarvontunnon häviäminen
- toistuvat itsetuhoajatukset.
Ikääntyneiden kohdalla masennuksen tunnistaminen on usein vieläkin haastavampaa. Mitä vanhemmasta ihmisestä on kyse, sitä vaikeampaa hänen voi olla selittää tunnetilojaan. Usein oireita kuvaillaankin esimerkiksi
- väsymyksen
- kipujen
- tulevaisuuden toivottomuuden
- elinvoiman tai elämän ilon katoamisen kautta.
”Autettavani on masentunut, mitä tehdä?”
Vapaaehtoistoiminnassa vapaaehtoinen voi olla ensimmäinen ja joskus ainoa henkilö, joka tulee kiinnittäneeksi huomioita autettavan mielialan muutoksiin. Jos läheiselläsi tai autettavallasi on pitkään ollut alavireinen mieliala, ilmaise huolesi ja ota asia puheeksi hänen kanssaan. Älä väheksy, tuomitse tai ylihuolehdi, vaan kunnioita ihmisen omia tuntemuksia. Voit aloittaa keskustelun kysymällä perusarkeen liittyvistä asioista, kuten unesta, ruokahalusta tai mielihyvän kokemuksista. Mikäli autettavasi kärsii lievästä mielialan laskusta, voit tarjoutua lähtemään mukaan esimerkiksi kahville tai lenkille. Usein myös konkreettinen apua, kuten ruoan tekeminen yhdessä, auttaa. Arjen mielihyvän kokemusten tiedustelu voi antaa vinkkejä siitä, miten voit rohkaista läheistäsi tai autettavaasi lisäämän iloa tuottavia asioita elämäänsä. Muista myös antaa hyvää palautetta hänelle arjen pienistä asioita. Jos koet epävarmuutta, voit kysyä lisätietoa ja neuvoja terveyskeskuksesta. Vaikeissa masennustilanteissa tulee henkilö ohjata aina ammattiavun piiriin.
Lähteet:
Heiskanen, T., Huttunen, M. & Tuulari, J. (2011). Masennus. Duodecim.
Kivelä, S-L. (2008). Depressiosta tasapainoon: hyvä elämä iäkkäänä. Kirjapaja. Helsinki.
Lämsä A-L. (2012). Miltä musta tuntuu? Masennus ja siitä toipuminen. PS-kustannus.
Saarela, T. (2007). Vanhuusiän masennus. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto. Helsinki.
Saarenheimo, M. (2003). Vanhuus ja mielenterveys- arkielämän näkökulma. WSOY. Helsinki.
Saarenheimo, M., & Pietilä, M. (2011). MielenMuutos –tutkimus- ja kehittämishanke. Tutkimusraportti 2 : MielenMuutos masennuksen hoidossa: mielenterveysongelmista kärsivien iäkkäiden ihmisten psykososiaalinen tukeminen. Vanhustyön keskusliitto. Helsinki.
